Korona on palannut loka–marraskuun aikana ryminällä takaisin uutisotsikoihin. Lehdentekijän näkökulmasta tuntuu siltä kuin oltaisiin menty pari vuotta taaksepäin aikaan, jolloin odoteltiin pelonsekaisin tuntein sitä, mitä milloinkin rajoitetaan, perutaan tai siirretään jonnekin hamaan tulevaisuuteen.
Aivan niin huono tilanne ei kuitenkaan ole, vaikka viime viikkojen uutisotsikoista voisi saada toisenkin kuvan. Tartuntataudeista vastaava ylilääkäri Juho Järvelin muotoili puhuttavan virustilanteen hyvin sanoiksi muistuttamalla, että ”tällainen virusepidemia on enemmän tai vähemmän jokasyksyistä. Nyt asiaa vain tutkitaan koronavuosien kokemuksella niin paljon, että ulos jaettavaa tietoakin on paljon enemmän”. Rivien väleistä pystyi tulkitsemaan, että ehkä asiaa rummutetaan parhaillaan turhankin isoin kirjaimin ja värikkäin sanakääntein.
Kaarinassakin moni harmistui viime viikonloppuna, kun rokotusajat täyttyivät alta aikayksikön ja moni rokotteen halunnut jäi ilman annostaan. Lienee totta, että yllättävä innostus rokottautumiseen yhden hiljaisemman syksyn jälkeen on yllättänyt myös hyvinvointialueet, mutta rokotteiden perään nyt huutavien olisi hyvä katsoa myös peiliin.
Ei tarvitse muistella kuin vajaan parin vuoden taakse ja aikaan, jolloin kolmansia ja neljänsiä koronan tehosterokotteita jätettiin ottamatta, kun ne koettiin turhiksi. Valtava määrä rokkoaineita meni tuolloin hukkaan, ja koska viime syksynäkään into influenssarokotteita kohtaan ei noussut pilviin, mitoitettiin tämän vuoden rokoteannokset tuoreimpien kokemusten mukaisiksi.
Nyt pääasia on se, että riskiryhmiin kuuluvat ja yli 65-vuotiaat saavat omat annoksensa mahdollisimman nopeasti. Me muut voimme kyllä odottaa sen ajan ja keskittyä toistamaan jo koronavuosilta hyvin opittuja käytäntöjä: pestään kädet, yskitään hihaan ja jäädään kotiin, jos oireita ilmenee.
