Kaarina-mitalilla palkittu huoltomies avaa asukkaiden säilytyspurkkeja ja käynnistelee autoja – ”Joskus joku saattaa soittaa yöllä neljän aikaan baarista tultuaan”

Seppo Nikkanen ei ole päivääkään harkinnut työpaikan vaihtoa. Vuodesta 1987 lähtien Kairiskulman katukuvassa vaikuttanut Nikkanen nauttii työtehtäviensä vaihtelevuudesta ja ihmisten auttamisesta.

– Talvella aurataan lumia ja kesällä ajetaan nurmikkoa. Töihin tullessa ei voi aina tietää, mitä tehtäviä päivä tuo eteen. Juuri tuli ilmoitus, että täytyy tilata eräs huolto-osa ja ovikello pitää mennä rasvaamaan, Nikkanen kertoo.

Perinteisten huoltotehtävien lisäksi Nikkanen kokee tärkeäksi, että saa auttaa asukkaita myös tavallisissa arjen tilanteissa.

– Autan vanhuksia esimerkiksi palovaroittimien pattereiden vaihdossa. Joskus asennetaan tukikahvoja, jotta vanhukset saisivat asua pidempään omassa kodissaan, Nikkanen listaa.

Nikkasen apuun on totuttu ja puhelin soi toisinaan yllättävissäkin tilanteissa.

– Kerran eräs ikäihminen soitti, että voisinko tulla avaamaan säilykepurkin. Se oli hieman erikoinen tehtävä, mutta autan mielelläni, jos oma työtilanne sen sallii ja olen tien päällä.

Sukujuhlat suunnitellaan yö­päivystyksen mukaan

Joka toinen viikko Nikkasen työtehtäviin kuuluu päivystää öisin lumitilanteen tai muiden yllättävien tilanteiden vuoksi. Tällaisilla hetkillä puhelimen on syytä olla yöllä päällä, mikäli hälytys tulee.

– Nykyään tilanteita on vähemmän, mutta joskus joku saattaa soittaa yöllä neljän aikaan baarista tultuaan, että voinko tulla avaamaan oven, kun avain on unohtunut kotiin.

– Lumitilanne ei katso kellonaikaa, ja toisinaan lähdetään yöllä auraamaan, Nikkanen sanoo.

Omaa elämää täytyy aikatauluttaa ja rajoittaa yöpäivystyksen varalta. Nikkanen on tottunut asiaan, vaikka joskus menojen peruminen harmittaa.

– Onhan se ikävää, jos on juhlat tiedossa ja sattuu olemaan päivystysvuoro. Menot jäävät silloin välistä. Järjestämme juhlat päivystysvuorojeni mukaan, jotta pääsen itsekin paikalle.

Kehityskaaren seuraamista lähietäisyydeltä

Vuosien varrella Nikkanen on oppinut tuntemaan asukkaat hyvin ja päässyt läheltä seuraamaan asukkaiden elämänkulkua ja suuria muutoksia.

– Olen nähnyt lasten kasvavan aikuisiksi. He tulevat sitten välillä omien lastensa kanssa kyläilemään täällä. Muutamat ovat käyneet välissä opiskelemassa ja palaneet takaisin tänne asumaan.

– Onhan se ollut hienoa seurata läheltä asukkaiden elämänkaarta. Ikävissä tapauksissa on joutunut kohtaamaan vanhusten kuoleman, mutta sekin kuuluu elämään, Nikkanen pohtii.

Työtehtäviä on tullut vuosien varrella lisää ja tekniikkakin on kehittynyt. Nikkanen kokee työnteon helpommaksi tänä päivänä.

– Ennen laukattiin taloihin katsomaan, että mikä siellä on vikana. Nyt voin katsoa tilanteen tietokoneen näytöltä olematta paikan päällä, Nikkanen sanoo.

Nikkanen on itsekin asunut Kairiskulmalla kymmenisen vuotta. Ensin yksiössä, sitten kaksiossa ja myöhemmin kolmiossa. Alueesta on sen myötä tullut hänelle tärkeä.

– Tämä on ollut paikkana todella mukava. Luonto on lähellä, se on itselleni tärkeää. Asukkaat ovat olleet aina ystävällisiä ja yhteydet toimivat. Perheen kasvaessa muutimme reilun kilometrin päähän omakotitaloon.

”Joskus huomaa nivelissä ja niskassa, että töitä on tehty, mutta silloin täytyy muistaa vain venytellä.”

Vielä virtaa

Kaarina-mitalin saaminen tuli Nikkaselle täysin yllätyksenä. Hän otti palkinnon kuitenkin vastaan kiitollisin ja nöyrin mielin.

– Kyllähän sen saaminen lämmitti sydäntä. Laitoin mitalin ja kunniakirjan esille näkyvälle paikalle, Nikkanen iloitsee.

Heinäkuussa Nikkasella tuli täyteen 60 ikävuotta, mutta virtaa riittää vielä työntekoon.

– Hommat jatkuvat ainakin reilun neljän vuoden ajan, jos kaikki menee hyvin. Tässä saa samalla liikuntaa, ja paikat pysyvät kunnossa. Joskus huomaa nivelissä ja niskassa, että töitä on tehty, mutta silloin täytyy muistaa vain venytellä, Nikkanen nauraa.