Pahimuksen lapsuusaikoina katsottiin vielä tavallista lineaaritelevisiota eikä mitään suoratoistopalveluja. Ei ollut juutuubia tai instarammia mistään älypuhelimista puhumattakaan. Se oli jo voitto, jos sähköpostiin pääsi. Modeemi raksutti ja puksutti. Hyvällä lykyllä pöytäkoneen sai yhdistettyä internettiin.
Nykyään on kaikki toisin. Ei kaikilla Pahimuksen kavereilla ole edes televisiota. Siis mitä?! Mistä sitä mäkihyppyä sitten lauantai-iltaisin katsotaan? Älyluurin pikkunäytöltä vai? Moiseen tihrustamiseen ei allekirjoittanut ryhdy!
Tämänviikkoisen kirjoitukseni otsikko saattaa herättää lukijoissa mielleyhtymiä. Ainakin sellaisissa lukijoissa, jotka ovat sitä legendaarista lineaaritelevisiota vuosituhannen vaihteessa katsoneet. Tuolloin ei nimittäin voinut hypätä mainosten yli. Ne katsottiin, kärsien tai ei.
Otsikollani viittaan tietenkin siihen appelsiiniadvertoriaaliin, jossa mummo laskee tuhatta ja sataa jäistä tietä potkukelkalla. Jahvat tulloo! mummeli huutaa. Touhua vierestä ihasteleva mies toteaa vuorostaan: Ja helemat paukkuu!
Ja sitten aasinsilta varsinaiseen epistolaani. No, ei sitä oikeastaan tällä kertaa ole. Jos paukkuivat aikoinaan televisiossa helmat, niin pian räiskyvät raketit. Pitäkää huolta toisistanne. Muistakaa suojalasit ja lähimmäisenrakkaus. Silitelkää pelkääviä koirianne. Nauttikaa!
Hyvää uutta vuotta, t: Pahimus.
