Pahimus on luritellut tämän kolealta kalskahtavan kliseen joskus aikaisemminkin, mutta eihän siitä mihinkään pääse: ennen oli nimittäin kaikki paremmin.
Mihinkä nyt tällä kertaa sitten viittaan? Viime viikolla uutisoitiin laajasti tuoreista Pisa-tutkimuksen tuloksista, ja eiväthän ne kaunista luettavaa suomalaisesta näkökulmasta olleet. Joskus me pohjoisen kasvatit dominoimme, olimme OECD-maiden kärkikastia. Nyt ne kärkisijat ovat valuneet jonnekin ihan muualle.
Pahimuksen nuoruusvuosista ei lopulta ole niin tuhottomasti aikaa. Vasta hiljattain allekirjoittaneen naamassa kasvoi finnejä ja mustapäitä toisen perään. Mutta paljon on silti ehtinyt muuttua. Sanon nyt suoraan: liian paljon.
Pääsimme luokkakavereideni kanssa koulumme ATK- eli tietokoneluokkaan ehkä kerran pari lukuvuodessa. Muutoin töitä tehtiin oppikirjoja täyttäen ja ruutuvihkoihin kirjoittaen.
Nykyään ekaluokkalaisilla on iPadit tai muut vastaavat vempakkeet. Kirjoittaa ei osata muualle kuin älyluurin näytölle. Opettaja näyttää videoita sen sijaan, että kalvo vaihtuisi toiseen piirtoheittimellä.
Ajatus avoimista oppimisympäristöistä on varmasti hieno, mutta onko se lopulta hyväksi, että sata lasta huutaa ristiin rastiin samassa luokkatilassa? Ei ole. Lapset kaipaavat rauhaa. Ja vapaa-aikaa digilaitteista.
