Varsinais-Suomen Urheilugaalassa palkittiin tammikuun lopussa vuoden seuratyöntekijöitä. Eräs kunnianosoituksen saaneista on piikkiöläinen Pentti Viitanen, joka toimii kuntosuunnistusvastaavana Rastipiikkiö-suunnistusseurassa.
Vuoden seuratyöntekijän titteli annetaan henkilöille, jotka ovat omalla panoksellaan tehneet merkittävää työtä liikunta- tai urheiluseurassa omalla paikkakunnallaan. Viitaselle palkinnon saaminen tuli täysin puun takaa.
– Siinä vaiheessa, kun minuun otettiin yhteyttä sähköpostilla ja kutsuttiin gaalaan, aloin pohtia, mihin tämä voisi liittyä. Palkinto varmistui vasta gaalaillassa, Viitanen kertoo.
Mahdollista palkinnon noutamista Viitanen jännitti etukäteen, koska paikalle oli saapunut 800 vierasta ympäri maakuntaa. Viitanen itse osallistui gaalaan ensimmäistä kertaa.
– En ole mikään poliitikko ja esiintyminen ei ole päälajini, joten kyllä minua hiukan jännitti. Onneksi siellä oli paljon muitakin seuratyöntekijöitä, joten olin vain yksi muiden joukossa, Viitanen naurahtaa.
Palkinnoksi Viitanen sai kunniakirjan, joka koristaa tällä hetkellä hänen kirjahyllyään. LiiKu eli Lounais-Suomen Liikunta ja Urheilu ry myönsi hänelle samalla myös hopeisen plakaatin.
”Olen luonteeltani sellainen, että jos ongelmia tulee, niin niitä on mielenkiintoista ratkaista.”
Seuratoiminnassa yleismiehen titteli
Viitanen on ollut Rastipiikkiön toiminnassa mukana sen perustamisesta asti eli pian 20 vuoden ajan. Suunnistusharrastus vaihtui seuratoimintaan, jossa on riittänyt puuhaa eläkeläiselle.
Vuoden seuratyöntekijän titteli on kunnianosoitus ahkerasta työstä seuratoiminnassa. Kunnat ja seurat saavat nimetä omat palkittavansa.
Viitanen luonnehtii itseään yleismieheksi, joka tekee kaikenlaisia aputöitä.
– Tulostelen ja korjailen karttoja, ja yritän pitää laitteet kunnossa. Sähkölaitteita täytyy välillä testata ja paristoja vaihdella.
– Asun lähellä seuran toimistoa, joten pääsen nopeasti paikalle. Olen luonteeltani sellainen, että jos ongelmia tulee, niin niitä on mielenkiintoista ratkaista, Viitanen tuumii.
Seuratyö on tuonut Viitaselle sosiaalista elämää ja lisännyt arkipäiväistä liikuntaa. Työtehtäviin kuuluu esimerkiksi hakea ja viedä kuntosuunnistusrasteja. Hän pitääkin tärkeänä, että eläkkeellä on virikkeitä, jotta pää pysyy kunnossa.
Rastipiikkiön toiminnassa mukana olemiseen vaikuttaa myös seuran positiivinen yhteishenki, joka on Viitaselle yksi tärkeä kannustin.
”Kartan kun saa käteen niin ainut asia, jonka näet, on se kartta.”
Vastapainoa
Viitanen on ollut vannoutunut suunnistaja jo useamman vuosikymmenen ajan. Ensimmäisen Jukolan viestinsä hän pyyhälsi vuonna 1998 ja on sen jälkeen osallistunut useampiin suunnistuskilpailuihin ympäri Suomen ja aina Ruotsissa asti.
Suunnistus on vienyt lajina Viitasen täysin mennessään ja se on ollut tärkeä osa hänen elämäänsä niin harrastajana kuin seuratyöntekijänäkin.
– Kartan kun saa käteen niin ainut asia, jonka näet, on se kartta. Kaikki ylimääräinen siinä ympärillä unohtuu.
– Silloin, kun olin vielä työelämässä, suunnistus oli hyvää vastapainoa, kun pääsi päivän ajatuksista eroon, hän kiteyttää.
Elämä ei tapahdu kotisohvalla
Piikkiön Kehityksen hallituksen toiminnassa mukana oleva Susanna Ailanto oli toinen kaarinalainen seuratyöntekijä, joka palkittiin Varsinais-Suomen Urheilugaalassa.
Ailannon päävastuu on hoitaa seuran sosiaalista mediaa ja viestintää. Palkintoa hän pitää mukavana yllätyksenä.
– Seuratyön edistäminen merkitsee minulle harrastusmahdollisuuksien varmistamista. Kaikki toiminta tapahtuu vapaaehtoispohjalla: ilman vapaaehtoisia ei ole toimintaakaan. Toisaalta ilman seuramme toimintaa harrastajamme eivät joko pääsisi harrastamaan meiltä löytyviä lajeja tai joutuisivat käymään kauempana harrastamassa, Ailanto kertoo.
Ailannolle seurassa mukana oleminen tarjoaa yhteisön, jonka kautta tuoda iloa harrastelijoille ja vapaaehtoisille. Tärkein asia on mahdollistaa monipuolinen liikkuminen kaikille halukkaille.
– Elämä ei tapahdu kotisohvalla, vaikka siellä tuleekin vietettyä paljon aikaa. Se tapahtuu ulkona. Kehityksen toiminta antaa paljon mahtavia kokemuksia. Se kaikki oppi mitä itse olen saanut harrastajana yleisurheilussa, on ollut korvaamatonta.
Ailanto pitää vapaaehtoistyötä tärkeänä osana elämäänsä. Hän on ollut seurassa mukana ensin harrastajana ja myöhemmin vapaaehtoisena erilaisissa työtehtävissä, kuten kesäleirien ohjaajana, urheilukisojen toimitsijana ja tapahtumien järjestäjänä.
– Jos minua pyytää mukaan vapaaehtoiseksi, vastaus on mitä todennäköisemmin kyllä. Koska olen ollut mukana seuran toiminnassa vauvasta lähtien, voi minut varmaankin nähdä osana vakituista kalustoa.
– Elämän edetessä painopisteet toki muuttuvat, mutta uskon, etten koskaan lopeta täysin työtäni Kehityksen parissa, Ailanto toteaa.
