– Kun olin ensimmäistä kertaa täällä yötä yksin tänä talvena, kyllä vähän pelotti etukäteen. Mutta en ole ainakaan kuullut täältä mitään kummitusjuttuja – tai sitten niitä ei vain ole kerrottu minulle, Carita Kankare naurahtaa.
Hän on asunut Paraisten Lielahdessa Mellangårdin tilalla päätoimisesti vuodenvaihteesta saakka. Hänen miehensä, Jim Eriksson sen sijaan kuuluu jo viidenteen polveen samaa sukua, joka tilaa asuttaa.
– Jim on ostanut tilan vanhemmiltaan vuonna 2013. Minä olen tähän tullut periaatteessa noin viitisen vuotta sitten, mutta minulla ja teini-ikäisellä pojallani Onnilla oli pitkään lisäksi Kaarinassa rivitaloasunto, jonka myin nyt vuodenvaihteessa ja muutimme kokonaan tähän, Carita kertoo.
Kakkosasunnosta hän ei ole kuitenkaan kokonaan luopumassa, sillä Kaarinan Rauhanlinnaan on valmistumassa kerrostalo, josta hän on ostanut pienen asunnon, joka saadaan käyttöön vielä huhtikuun aikana.
– Onnin takia on hyvä olla tukikohta kaupungissa, koska hän opiskelee Turussa. Asunnossa on yksi korkea, lähes viisimetrinen huone ja Onni saa parven itselleen käyttöönsä. Me käytämme alakertaa, mutta emme vie sinne juurikaan vaatteita tai muita tavaroita, vaan asennoidumme kuin menisimme hotelliin kun yövymme siellä, Carita kuvaa.
140 vuotta samalla suvulla
Mellangårdin tilan historia ulottuu todennäköisesti ainakin 1700-luvulle saakka. Ensimmäisistä kirjallisista lähteistä selviää, että tilan päärakennus on ollut pystyssä vuonna 1800. Nykyisen suvun haltuun tila on ostettu vuonna 1885. Tuolloin tehty kauppakirja löytyy edelleen Caritan ja Jimin olohuoneen hyllyn päältä.
Carita kertoo, että edelliset asukkaat ovat jättäneet tilalle esineistöä, kuten astioita. Myös vanha arkku, joka löytyy nyt perheen eteisestä on talon vanhaa jäämistöä ja sitä koristaa vuosilukukaiverrus ”1824”.
Ennen Jimiä ja Caritaa tilalla ovat asuneet Jimin vanhemmat, Stina ja Raimo Eriksson. He ovat nykyisin 86- ja 87-vuotiaita ja asuvat Paraisten keskustan tuntumassa.
Ennen heitä tilalla asuivat Stinan vanhemmat.
– Kun Stina on ollut noin 16-vuotias, hänen perheensä muutti Raaseporista Mellangårdiin. Tuolloin tila siirtyi Stinan isälle Kasper Nilströmille hänen isoäidiltään Annalta, Carita kertoo.
Kahdet häät
Jimin äiti Stina on siis muuttanut tilalle teini-ikäisenä ja kun hän on mennyt naimisiin Raimon kanssa, he ovat ensin muuttaneet pihapiirissä sijaitsevaan toiseen rakennukseen ja myöhemmin rakentaneet talon lähistölle. Varsinainen tila siirtyi heille 1980-luvulla.
Stina kertoo, että elämä tilalla on ollut hyvää ja tasaista, ja sinne liittyy paljon hyviä muistoja. Tilalla on vietetty esimerkiksi monet suuret sukujoulut.
Ikävämpiin muistoihin liittyy se, että tilalla ja sen läheisyydessä riehui valtava tulipalo 1950-luvun lopulla, jossa paloi tilan riihi, mutta muut rakennukset onneksi säilyivät.
Stina ja Raimo ovat myös järjestäneet häänsä tilalla vuonna 1957 – Samoin kun Jim ja Carita viime kesänä.
– Järjestimme hääjuhlan ihan tässä tilassa, Carita näyttää kotinsa tupakeittiötä, joka jatkuu makuuhuoneeksi.
– Raivasimme kaikki huonekalut pois ja laitoimme pöytiä tilalle. Hyvin mahtui noin kolmisenkymmentä häävierasta ruokailemaan, hän kertoo.
Useita rakennuksia
Alun perin Mellangårdin tilaan on kuulunut nykyistä enemmän rakennuksia. Osa niistä on vuosien varrella myyty. Yksi rakennuksista on siirretty Paraisten kotiseutumuseon pihapiiriin, jossa se on nähtävillä yhä.
– Tämä keltainen rakennus, jossa me nyt asumme, on pääasiassa ollut aina isäntäperheen kotina. Viereisessä punaisessa rakennuksessa on puolestaan asunut palveluskuntaa, kuten kauempana olevissakin rakennuksissa, Carita kertoo.
Nyt tilalla on jäljellä yhteensä viisi rakennusta. Perhe asuu keltaisessa päärakennuksessa ja sen viereinen punainen rakennus on varastotilana. Lisäksi tilaan kuuluu pihasauna, verstasrakennus, jossa Raimo käy yhä tekemässä esimerkiksi metallitöitä, sekä kellarirakennus, jonka Stina ja Raimo ovat aikoinaan remontoineet illanistujaispaikaksi.
Parasta on rauha
Carita kertoo, että Mellangårdin päärakennus on remontoitu perusteellisesti 1980-luvulla, kun Jimin vanhemmat muuttivat siihen.
– Sen jälkeen täällä ei ole tehty oikeastaan juuri mitään, paitsi vähän maalaushommia. Olisi kiva remontoida täällä ja tuoda historiaa ehkä vieläkin enemmän esille. Makuuhuone ja sen viereinen huone esimerkiksi ovat aikoinaan olleet yhteydessä toisiinsa ja voisi olla kiva palauttaa ne takaisin entisenlaiseksi, Carita suunnittelee.
Carita on itse kotoisin Turusta ja asunut lähes koko ikänsä kaupungissa. Hän kertoo kotiutuneensa maalle yllättävän hyvin.
– Minulla on ollut pehmeä lasku, kun olen ensin ollut täällä vuosia viikonloppuisin ja lyhyempiä aikoja kerrallaan ennen kuin muutin kokonaan. Ja eihän tästä Saaristotietä pitkin ole kuin vartti Kaarinaan. Parasta täällä on rauhallisuus. Jo tänne ajaessa tuntuu, että syke alkaa laskea, hän toteaa.
Jim Eriksson työskentelee merillä ja hän oli haastatteluhetkellä töissä.
Jutun taustatietoja varten Carita ja Jim ovat jututtaneet aiemmin Stina ja Raimo Erikssonia.
