Moni Kaarinan lukion opiskelija ja opettaja olisi valmis vähentämään digilaitteiden käyttöä opetuksessa. Lukiossa vietettiin Kalevalan päivänä, eli 28. helmikuuta, digilaitteetonta päivää. Käytännössä se tarkoitti sitä, ettei koulupäivän aikana ollut käytössä sen enempää opiskelijoiden henkilökohtaisia opetuskäyttöön annettuja kannettavia tietokoneita kuin myöskään oppilaiden omia älypuhelimia.
Kokeilu kirvoitti sekä oppilaat että opettajat ajattelemaan sitä, voisiko opetuksessa hyödyntää jatkossakin nykyistä vähemmän digilaitteita. Matemaattisissa aineissa digitaalisista välineistä on kiistaton hyöty ja apu, mutta toisaalta kielissä niistä saatava hyöty voi jäädä marginaaliin tai kääntyä jopa itseään vastaan.
– Omasta puolestani täytyy sanoa, että ilman digilaitteita sain opetuksessa kontaktin oppilaisiin aivan eri tavalla kuin tavallisesti. Se on valitettavaa mutta ainakin kieltenopetuksessa totta, että digilaitteet vievät monesti huomiota pois opetuksesta, sanoo englantia ja ranskaa Kaarinan lukiossa opettava Emilia Koskilahti.
Toisaalta taas matemaattisissa aineissa tietokoneesta on selvästi hyötyä.
– Kyseisen päivän aikana matemaattisten aineiden opiskelu oli vaikeaa. Eli varmaan puolensa ja puolensa, Kaarinan lukiossa toista vuottaan opiskeleva Onur Saeidi tuumii digilaitteettomaan päivään viitaten.
”Sen lisäksi, että on väsynyt, usein myös iltaisin särkee pää.”
Silmät ja aivot kovilla
Oppilaat nostavat esiin myös sen, että digilaitteiden katsominen jopa kahdeksan tuntia kestävän koulupäivän ajan rasittaa niin silmiä kuin myös aivoja.
– Kyllä minä ainakin huomaan, että koulupäivän jälkeen olen todella väsynyt koko illan kotona. Tuntuu, että veto on aivan poissa. Digilaitteettoman päivän jälkeen tunne ei ollut sama, sanoo Kaarinan lukion toisen vuoden opiskelija Fia Casagrande.
– Sen lisäksi, että on väsynyt, usein myös iltaisin särkee pää. Ruudun tuijottamista tulee päivän aikana liikaa, jatkaa Saeidi.
Kyse näyttäisi olevan pitkälti oppiaineesta, kun mietitään, paljonko digilaitteista voidaan saada hyötyä opetuksessa. Siten niin oppilaat kuin ainakin osa opettajista on sillä kannalla, että joissain uudistuksissa olisi hyvä ottaa ehkä yksi tai kaksikin askelta taaksepäin.
– Omissa aineissani opetusmateriaalit ovat käytännössä jo kaikki sähköisiä, joten olisi todella hankalaa enää palata takaisin piirtoheitin-aikakauteen. Varmasti digilaitteista on ollut myös paljon hyötyä, muistuttaa biologiaa ja maantiedettä opettava Kristiina Tarkiainen.
”Minulle asiat jäävät paremmin muistiin, kun kirjoitan ne ylös vihkoon.”
Vapaaehtoisesti vähemmän
Osa opiskelijoista on myös vapaaehtoisesti vähentänyt digilaitteiden käyttöä koulupäivän aikana. Yksi heistä on Kaarinan lukiossa ensimmäistä vuottaan opiskeleva Charlotta Painto.
– Minulle asiat jäävät paremmin muistiin, kun kirjoitan ne ylös vihkoon. Ei kyse ole mistään sen erikoisemmasta, Painto kertoo.
Kaarinan lukio tarjoaa opiskelijoilleen oman henkilökohtaisen kannettavan tietokoneen ja laturin. Sen lisäksi moni opiskelija käyttää päivän aikana omia älypuhelimiaan, ja esimerkiksi niiden avulla pääsee kätevästi eroon koulun monin tavoin rajoitetusta verkkoyhteydestä.
– Sitten voi tietokoneella surffata tuntien aikana ihan missä haluaa. En sano että se on yleistä, mutta kyllä sitä tapahtuu, Casagrande pohtii.
Kaarinan lukion rehtorin Lisa Paavilaisen mukaan digilaitteiden käyttöä tullaan käymään koulussa laajemminkin läpi.
– Käymme yhteistä keskustelua opettajien ja opiskelijoiden kanssa digimateriaalien hyvistä ja huonoista puolista ja haemme eri oppiaineisiin oppimista parhaiten palvelevia ratkaisuja, hän sanoo.
Ensimmäisiä diginatiiveja
Kaarinan lukion opiskelijat ovat sitä ikäluokkaa, joka on saanut digilaitteet opetuksen tueksi jo alakouluiässä. Voi siis sanoa, että seuraavina vuosina lukiosta valmistuu abiturientteja, jotka ovat opiskelleet lähes koko 12–13-vuotisen opintomatkansa ajan digilaitteet pulpeteillaan.
– Kyllä se taisi viidennellä tai kuudennella luokalla olla, kun saimme läppärit käyttöömme. On niistä monessa hyötyä, mutta ymmärrän myös sen puolen, että osalla opiskelijoista se saattaa viedä keskittymisen pois olennaisesta, tuumii toista vuottaan lukiossa opiskeleva Lassi Metsäpalo.
Opettaja Koskilahti on vahvasti sitä mieltä, että jonkinlaisia rajoitteita tai vähintään digilaitteiden käytön uudelleentarkastelua pitäisi tehdä.
– Olen aika vakuuttunut, että Suomen laskevat oppimistulokset ovat seurausta siitä, että opetustapaa on muutettu lyhyessä ajassa pitkälti digipainotteiseksi. Oppilaiden keskittyminen ei tahdo enää riittää siihen, mikä olisi oikeasti opetuksen kannalta olennaista, hän harmittelee.
