Maailma on pimeä paikka, se on käynyt viime vuosina selväksi. Mutta keskitytään hetkeksi sotien ja muiden raakuuksien sijasta johonkin sellaiseen, joka tuo meille usein iloa: urheiluun. Täytyy toki heti alkuun todeta, että tämä kirjoitus ei ole mitään rälläköiden ja vuvuzelojen riemulaulua. Pahoittelut siitä.
Suomen miesten jalkapallon A-maajoukkue, Huuhkajat, pelasi ison ottelun Walesia vastaan vajaat pari viikkoa sitten. Panokset olivat kovat: vain voittajalla olisi mahdollisuus edetä ensi kesän EM-kilpailuihin.
Monet meistä varmasti tietävät, kuinka tuossa ottelussa kävi. Pöllölauma oli ottelussa täysin aseeton, ja Wales marssi 4–1-voittoon. Ehkä jotain lohtua asiaan tuo se, ettei Waleskaan sitten lopulta etene lopputurnaukseen asti.
Mediarummutus alkoi välittömästi. Liki vuosikymmenen Huuhkajia luotsannut Markku Kanerva vedettiin kuvainnolliseen hirsipuuhun. Sankarista tuli konna.
Täytyy muistaa, että Kanerva on valittu Urheilutoimittajain Liiton toimesta neljästi vuoden valmentajaksi. Ja veihän ”Rive” Suomen sensaatiomaisesti edellisiin, vuonna 2021 järjestettyihin EM-kisoihin.
Vain viimeisimmällä ottelulla tai suoritteella on urheilussa väliä. Varsinkin, jos kyseessä on merkittävä mittelö.
Nelinkertaisesta vuoden valmentajasta tuli kertaheitolla vuoden syntipukki.
