Kangaspuilla kutominen on nyt suosittua ja sen suosio on ollut kasvussa jokusen vuoden.
– Olen opettanut kudontaa Kaarinan kansalaisopistolla noin 14 vuoden ajan ja tänäkin keväänä kaikki kurssit ovat täynnä ja varasijoillakin paljon ihmisiä, käsityönopettaja Leeni Metsälä kertoo.
Kaarinan kansalaisopistolla on kudonnalle hulppeat tilat. Kahdessa vierekkäisessä salissa Voivalan kudontatilassa on yhteensä 30 kangaspuut, joilla voi kutoa yhtäaikaisesti.
– Meillä on meneillään kaksi kudontakurssia, aamu- ja iltaryhmät, ja jokainen kutoja saa kurssin ajaksi käyttöönsä omat kangaspuut, joten kutomaan pääsee muulloinkin kuin kurssin tuntien puitteissa, Metsälä kertoo.
Kudontakursseja Kaarinan kansalaisopiston ohjemassa on joka lukuvuosi, mutta Metsälä on pyrkinyt vaihtelemaan eri teemoja. Hän on järjestänyt muun muassa huivin-, shaalin- ja räsymatonkudontakursseja. Jatkossa ohjelmaan on tulossa muun muassa pitsinkudontaa – pitsiäkin kun voi kutoa kangaspuilla pitsinpoimintatekniikalla.
– Olen halunnut ottaa aina jonkin teeman, ja olen sitten voinut vähän kertoa myös esimerkiksi pyyhkeenkudonnan historiasta kurssin puitteissa. Mutta kyllä kurssilla saa silti jokainen kutoa, mitä haluaa, nytkin osa kutoo mattoa ja yksi kansallispuvun esiliinaa, Metsälä kertoo.
Kuivuva ja kevyt
Metsälän mukaan pyyhkeenkudonta on ollut suosittua siksi, että ohut pellavainen pyyhe on niin kevyt, kestävä ja imukykyinen verrattuna froteepyyhkeeseen. Silti sellaisia ei juurikaan kaupoista voi ostaa.
– Pellavapyyhe myös kuivuu erittäin nopeasti.
Metsälä kertoo, että pyyhkeiden teossa on loputtomiin eri mahdollisuuksia. Materiaaleissa voi valita niin pellavaa, puuvillaa kuin tenceliä. Tencel on eucalyptuksesta valmistettua kuitua.
Lisäksi näitä voi yhdistellä esimerkiksi niin, että loimi on puuvillaa ja siihen kudotaan pellavalangalla. Erilaisella niisinnällä, eli sillä, miten loimi on pujoteltu, ja kangaspuiden poljennalla voi vielä varioida sitä, millaisen kuvioinnin pyyhkeen pintaan saa.
Tavallisimmin kudontaharrastus aloitetaan matoista, mutta Metsälän mukaan pyyhkeitäkin voivat kutoa vasta-alkajat.
– Se on hivenen vaativampaa ja aikaa vievää, mutta kyllä se sitten palkitseekin, hän toteaa.
Posliinipyyhkeet ja lasipyyhkeet
– Kun aikaisemmin pyyhkeiksi soveltuivat mitkä tahansa rievut, lakanan riekaleet tai kankaiden loppupalat, hygieniatietoisuuden kasvaessa ja hienojen posliiniastioiden yleistyessä myös erillisten pyyhkeiden kehitys alkoi, Leeni Metsälä tietää.
Viimeistään 1800-luvulla yleistyivät niin kylpypyyhkeet kuin erilaiset keittiöpyyhkeetkin.
– Eräässä naisille suunnatussa opastuskirjassa 1940-luvulta ohjeistetaan, miten omat pyyhkeensä tulee olla posliinille, omat veitsille, käsille sekä myös lihan ja kalan pyyhkimiseen niiden huuhtelun jälkeen – silloin kun ei ollut talouspaperia. Pyyhkeet ovat olleet erilaisia ja esimerkiksi lasipyyhkeen on tullut olla parasta pellavaa, jotta siitä ei irronnut nukkaa lasiin, Metsälä kertoo.
Käsinkudotut pellavapyyhkeet ovat olleet niin kestäviä, että jopa sata vuotta vanhoja pellavapyyhkeitä voi yhä löytää kirpputoreilta.
Ominaista näille vanhoille pellavapyyhkeille on myös niiden nimikointi. Nimikirjaimet on useimmiten kirjailtu pyyhkeeseen, samoin kuin lakanoihin, punaisella kirjontalangalla.
– Pyyhkeet on pitänyt nimikoida siksi, että usein on pesty usean talouden yhteispyykkiä esimerkiksi järven rannassa ja nimikoituna ne löysivät takaisin oikeille omistajilleen.
Metsälä kertoo, että nimikirjainten lisäksi pyyhkeeseen on voitu kirjailla myös järjestysnumero, jonka avulla on varmistettu, että kaikki pyyhkeet ovat tallessa.
– Pyyhkeiden yleistymisen aikoihin ovat yleistyneet myös liinavaatekaapit. Myös liinavaatteiden viikkaus on ollut tarkkaa ja viikkaus on tapahtunut niin, että pyyhe on viikattu ensin leveyssuunnassa kolmeen osaan ja sitten pituussuunnassa kolmeen osaan niin, että nimikointi on jäänyt pyyhkeen päälle. Liinavaatekaapissa nämä kauniisti viikatut pyyhkeet ovat sitten olleet järjestysnumeroituina, Metsälä kertoo.
