Olipa kyseessä sitten järjestö-, urheiluseura- tai talkootyö, tuntuu vapaaehtoisia olevan aiempaa vähemmän liikkeellä. Jäsenmäärät laskevat nopeammin kuin uusia jäseniä saadaan toimintaan mukaan. Tämä tarkoittaa vääjäämättä sitä, että mikäli suuntaa ei saada muutettua, meillä ei tulevaisuudessa enää ole vapaaehtoistoimintaa.
Mikä siis on muuttunut?
Yksi keskeinen tekijä on varmasti työelämän muuttuminen. Monien työpäivät ovat pidentyneet ja työtahti kiihtynyt, mikä jättää vähemmän aikaa ja energiaa vapaaehtoistoiminnalle.
Lisäksi koronapandemian myötä yhteisöllisyyteen keskittyvä vapaaehtoistoiminta koki kovan kolauksen erilaisten kokoontumisrajoitusten vuoksi. Moni aktiivinen toimija ei ole pandemian jälkeen palannut takaisin vapaaehtoiskentälle. Eikö vapaaehtoistoimintaa enää koeta merkitykselliseksi vai ovatko ihmiset löytäneet muita tapoja käyttää vapaa-aikaansa?
Itse koen, ettei vapaaehtoistoiminnan merkitys ole vähentynyt, vaikka osallistujamäärät ovatkin laskeneet. Mitä vähemmän osallistujia on toiminnassa aktiivisesti mukana, sitä enemmän tehtäviä jää kunkin jäsenen hoidettavaksi.
Kun toimintaan saadaan enemmän vapaaehtoisia mukaan, vastuu jakautuu tasaisemmin ja tekeminen on kaikille mielekkäämpää. Lisäksi jokainen jäsen tuo mukanaan oman valloittavan persoonansa ja osaamisensa, mikä rikastuttaa koko jäsenistöä.
Mielestäni meidän on tärkeää löytää uusia tapoja houkutella ihmisiä mukaan aktiiviseen toimintaan ja varmistaa, että yhteisöt voivat jatkaa toimintaansa myös tulevaisuudessa. Yhdessä voimme tehdä paljon hyvää ja pitää vapaaehtoistoiminnan elinvoimaisena.
Suvi Laaksonen
varapuheenjohtaja, Airiston Nuorkauppakamari ry
