Teksti: Jari Malm
Piikkiön Veneseura on kehittänyt lähes kaikki palvelunsa talkooperiaatteella. Seuralla on oma satama Piikkiönlahdella ja oma saaritukikohta Peimarilla. Satamassa on muun muassa luiska kookkaidenkin moottoriveneiden laskuun ja nostoon sekä mastonosturi ja kokoustilat. Kommodori Ville Peltoniemi ja varakommodori Kari Lindqvist kertovat, että seuran jäsenet ovat tehneet lähes kaiken talkoilla vuosien mittaan.
– Tällä hetkellä rakennamme saunaa saaritukikohtaamme, joka on Hirsalön saaressa suunnilleen Peimarin puolivälissä. Teemme sitä pikkuhiljaa talkoilla, joten tänä kesänä ei vielä päästä saunomaan, mutta ehkä sitten seuraavana, Peltoniemi kertoo.
Sadan kipparin seura
Vuonna 1980 perustetussa veneseurassa on tällä hetkellä noin sata kipparijäsentä.
– Parhaimmillaan, 1990-luvulla jäseniä on ollut noin 140. Määrä väheni sen jälkeen, kun luovuimme Frisholmenin saaritukikohdasta. Ostimme nykyisen saaritontin Kaarinan kaupungilta vuonna 2017, ja sen jälkeen jäsenmäärä on pysynyt tasaisena, Lindqvist vertaa.
Jäseniä voisi olla huomattavasti enemmänkin, jos otetaan huomioon jäseneksi liittymisen helppous ja edulliset maksut.
Peltoniemi kertoo, että kipparijäsenelle liittymismaksu on 350 euroa ja vuotuinen jäsenmaksu 90 euroa. Perheenjäseneltä peritään viiden euron maksu vuodessa. Laituripaikan hinta omassa satamassa on 135 euroa kesältä ja talvisäilytyspaikasta seura perii 85 euroa.
Huokeiden hintojen lisäksi liittyminen on tehty helpoksi. Hakijalla ei tarvitse olla edes seuran jäsenten suosituksia.
– Tietääkseni koskaan ei ole tarvinnut sen takia hylätä yhtään hakemusta, Lindqvist muistelee.
Suurin osa Piikkiön veneseuran jäsenistä on moottoriveneilijöitä. Osaltaan siihen vaikuttaa se, että seuran omassa satamassa vettä on vain puolitoista metriä, joka estää suurten purjeveneiden pääsyn sinne.
Paperikartta on vielä arvossaan
Ville Peltoniemi ja Kari Lindqvist ovat molemmat purjehtijoita. Peltoniemen vene on H-35 ja Lindqvist purjehtii H-Starilla. Molemmat ovat tunnetun venesuunnittelijan, Hans Groopin 1970-luvulla suunnittelemia veneitä.
Peltoniemi sanoo vaatimattomasti olevansa vasta-alkaja, joka aloitti purjehtimisen vasta vuonna 2015. Lindqvist on purjehtinut omalla veneellä jo vuodesta 1990.
Molemmat ovat hankkineet navigointitaitonsa Saaristo- ja Rannikkolaivurikursseilta. Lindqvistillä on vielä lisäksi kansainvälinen huviveneenkuljettajakirja.
Usein kuulee puhuttavan, että osa aloittelevista veneilijöistä kuljettaa venettään pelkän karttaplotterin varassa eikä hallitse navigointia paperikartan ja kompassin kanssa. Siinä saattaa mennä sormi suuhun, jos sähköllä toimiva plotteri lakkaa jostain syystä toimimasta. Maakravuille kerrottakoon, että plotteri on elektroninen merikartta, josta kippari näkee kulkuväylät ja oman veneensä sijainnin.
Peltoniemi kertoo, että hän suunnistaa paperikartan avulla, eikä veneessä edes ole plotteria. Lindqvist sanoo käyttävänsä plotteria, mutta seuraa veneen kulkua myös paperikartasta.
”Ehkä muutos näkyy siinä, että nopeakulkuisia veneitä näkee entistä enemmän.”
Korona kasvatti veneilyn suosiota
Korona-aikaan uutisoitiin, että veneiden kysyntä kasvoi reippaasti ja vesille tuli koko joukko uusia harrastajia. Osaa pitkän linjan veneilijöistä askarrutti, riittävätkö aloittelijoiden taidot veneen turvalliseen kipparointiin.
Lindqvist ja Peltoniemi ovat molemmat sitä mieltä, ettei sellaista ilmiötä ole näkynyt. Ainakin väistämissäännöt näyttäisivät olevan veneilijöillä hyvin hanskassa.
– Ehkä muutos näkyy siinä, että nopeakulkuisia veneitä näkee entistä enemmän. Jostain syystä monilla tuntuu olevan kiire merelläkin, Lindqvist pohtii.
Hän lisää, että mahdollisesti veneilijöiden määrän kasvu näkyy myös siinä, kun suosituimmat vierasvenesatamat alkavat täyttyä jo aamupäivällä. Niihin on mentävä melko aikaisin, jos haluaa saada paikan veneelleen. Toisaalta voi olla niin, että kyse on enemmänkin käyttäytymisen muutoksesta, kun satamilta odotetaan enemmän palveluja.
