Johanna Luoma on asunut Heisalan vanhassa kansakoulussa nyt tasan vuoden ajan. Takana on pitkä talvi saaressa, jossa ei ole kauppaa tai katuvaloja, ja vakituisia ympärivuotisia asukkaitakin on vain noin 15. Yhteysalus saarelle kuitenkin kulkee päivittäin, ympäri vuoden.
– Kun lähden aamulla kahdeksan lautalla, niin olen jo yhdeksältä Turussa toimistolla. Käyn vähintään kerran viikossa toimistolla, mutta joskus jopa neljä kertaa viikossa, perheohjaajana Familarilla työskentelevä Luoma kertoo.
Pääasiassa hän voi tehdä etätöitä, mikä mahdollistaa asumisen saaristossa. Vaikka talvi oli pitkä ja pimeä, ei Luoma silti myönnä, että häntä olisi pelottanut asua yksin vanhassa kansakoulussaan.
– Ei pelottanut, vaikka tarina kertoo täällä kummittelevan. Syysmyrskyjen sähkökatkon aikaan kun kuljin kynttilälyhdyn kanssa pimeässä, saatoin kyllä säikähtää omaa heijastustani ikkunoista, hän naurahtaa.
Uusi suunta
Luoman muutto Heisalaan ei ollut pitkään harkittu teko. Aiemmin hän asui poikansa kanssa Sauvossa.
– Asuimme Sauvon Alsilassa ja myöhemmin vuokrasin lisäksi sellaisen 1700-luvun torpan, johon muutin talveksi poikani muutettua omilleen. Pohdin uusia suuntimia elämälleni, ja etsin nimenomaan vuokrakohdetta maalta.
– Moneen kertaan sitten törmäsin tämän talon vuokrailmoitukseen, mutta ajattelin aluksi, että enhän minä voi yksin muuttaa 430-neliöiseen kansakouluun. Menin kuitenkin katsomaan taloa ajatuksella, että voin kysyä samalla välittäjältä muita sopivia kohteita. Kotimatkalla kuitenkin tajusin, että haluan kokea millaista täällä on asua, Luoma muistelee.
Luoma on viihtynyt kansakoulussaan niin hyvin, ettei keksi paikasta mitään huonoja puolia.
– Olen todella nauttinut tunnelmasta täällä, hän sanoo.
Majoitusta ja vuohiretkiä
Seuranaan Luomalla on neljä vuohta, Akseli, Artturi, Helliina ja Ellabella. Lisäksi hänellä on kyyhkyslakka.
Silloin tällöin Luoma järjestää vuohikävelyretkiä matkailijoille.
– Olen järjestänyt sellaisia puolentoista tunnin mittaisia kävelyitä, että menen matkailijoita vuohien kanssa vastaan tuonne lauttalaiturille ja kävelemme lähiluonnossa ja juttelemme. Ihmisistä on hienoa, että vuohet voivat kulkea ihan vapaana mukana. Tärkeintä on ihmisten kohtaaminen. Täällä kävi esimerkiksi eräs tukholmalainen perhe, joka oli aivan haltioissaan paikasta ja vuohista. Jos vuohiretkistä on kiinnostunut, niin minulle voi soittaa. Numero löytyy googlaamalla ”Muistajanaisen matkassa”, Luoma vinkkaa.
Lisäksi Luoma on järjestänyt kansakoulussa pienimuotoista majoitustoimintaa. Rakennuksessa on pieni keittiöllinen vanha opettajattaren asunto, jota Luoma vuokraa ja yläkerrassa puolestaan useita makuuhuoneita, joihin hän on sisustanut majoitustiloja.
Majoittumassa on ollut esimerkiksi kirjailijoita, jotka haluavat päästä luonnonläheisyyteen ja rauhaan kirjoittamaan.
– Ja kesällä on tulossa esimerkiksi yksi bändi majoittumaan. Tämä voisi sopia hyvin myös pieneksi luontoretriitiksi perheenäideille, jotka kaipaavat omaa aikaa, Luoma sanoo.
– Mitään bisnestä ei ole tarkoitus tällä tehdä, vaan tuloilla kartutan lähinnä talven sähkökulukassaa. Ja koska minulla on täällä ylimääräistä tilaa, ja olen itse kiitollinen, että saan tällaisessa paikassa asua, niin haluan jakaa sitä muillekin, hän toteaa.
