Teksti: Roope Tuomola
Kemian opettajan kannustuksesta syntyi hetken mielijohde, jonka seurauksena Kaarinan lukion tuore ylioppilas Ville Hihnala löysi itsensä kuuden parhaan joukosta. Hihnala osallistui nimittäin viime syksynä MAOL ry:n järjestämän kemiakilpailun alkukilpailuun.
– Se oli hieman sellainen ex tempore päätös, Hihnala naurahtaa.
Päätöksen siivet kantoivat pitkälle ja Hihnala päätyi joulukuussa Helsingin yliopiston valmennusviikolle – hän olisi kuukauden päästä kemiakilpailun finaalissa.
”Kilpailussa halutaan mitata kokonaisvaltaista osaamista.”
Vahvuudet ja heikkoudet testiin
Lukion kemiakilpailussa osallistujat kilpailevat kahdessa eri sarjassa. Ensimmäisen ja toisen vuosikurssin opiskelijat, jotka ovat suorittaneet enintään opetussuunnitelman mukaiset kemian moduulit 1–4, saavat kilpailla perussarjassa.
Hihnala oli kilpailun aikaan kuitenkin jo abi ja suorittanut kaikki kemian kurssit – olihan hän kirjoittamassakin kemian vielä samaisena syksynä. Hän kilpaili siis lukion avoimessa sarjassa, jonne kaikki saavat osallistua vuosikurssista ja suoritetuista opinnoista riippumatta.
– Siellä ne parhaat palkinnotkin ovat, Hihnala kertoo avoimen sarjan hyödyistä.
Kolmen parhaiten sijoittuneen kesken jaetaan hieman yli tuhannen euron palkintopotti.
Alkukilpailun tehtävät Hihnala teki marraskuussa Kaarinan lukiolla ylioppilaskirjoituksissakin käytettävässä Abitti-ympäristössä. Kokeen tekemiseen oli aikaa hieman alle kaksi tuntia ja kysymyksiä oli kemian eri osa-alueilta. Kilpailun aihepiirejä Hihnala harjoitteli kesäloman aikana töiden ohessa.
Hihnalan mukaan elektrolyysit ovat hänen heikkoutensa ja valitettavasti sellainenkin tehtävä oli kokeeseen laitettu.
Toisin kuin ylioppilaskokeissa, oli kemiakilpailun kokeissa pakko tehdä kaikki tehtävät. Tehtävistä ei siis voinut valita niitä, jotka tuntuivat itsestä helpoimmilta.
– Kilpailussa halutaan mitata kokonaisvaltaista osaamista, Hihnala kertoo.
Kädet saveen
Avoimen sarjan loppukilpailu käytiin Helsingin yliopistolla tammikuussa. Loppukilpailuun valittiin 23 parhaiten alkukilpailussa suoriutunutta.
– Valittuja oli sen verran, kun yhdessä opetuslaboratoriossa on vetokaappeja, Hihnala naurahtaa.
Loppukilpailuun päässeille järjestettiin mahdollisuus osallistua viikon mittaiseen valmennukseen Helsingin yliopistolla. Valmennuksesta oli selvästi hyötyä loppukilpailun tehtävissä, ja Hihanalan mukaan suurin osa kymmenestä parhaiten loppukilpailussa sijoittuneesta olikin mukana joulukuun valmennusviikolla.
– Itse titrasin silloin ensimmäistä kertaa, hän kertoo.
Hihnalan toinen titraus tapahtui loppukilpailussa. Titraamalla voidaan kemiassa määrittää aineiden pitoisuuksia.
Alkukilpailussa kaikki tehtävät tehtiin tietokoneella, mutta loppukilpailussa osallistujat pääsivät näyttämään taitojaan myös kemiallisessa työskentelyssä. Perjantaina kilpailijat tekivät teoreettisen osuuden tehtävät, ja lauantaina vuorossa oli käytännön laboratoriotöitä.
Hihnala sijoittui loppukilpailussa jaetulle kuudennelle sijalle, minkä johdosta hänelle avautui laaja tarjonta jatko-opiskelupaikkoja.
”Tärkeintä on luottaa omiin vastauksiinsa.”
Takaisin pääkaupunkiseudulle
Hihnala aloittaa asevelvollisuuden suoritettuaan opiskelut Aalto-yliopistossa Espoossa. Hän haki kilpailumenestyksensä avulla lukemaan kemiantekniikkaa, mutta olisi saanut kyseisen paikan myös todistusvalinnan kautta. Syksyn kirjoituksistakin tuli nimittäin laudatur.
– Tärkeintä on luottaa omiin vastauksiinsa, Hihnala vinkkaa tuleville sukupolville.
Hihnalallakin on oma kryptoniittinsa.
– Toinen kotimainen kieli ei oikein ole oma juttuni, hän naurahtaa.
Siitä ei kuitenkaan tekniselle alalle haettaessa ollut haittaa, kun pitkä matematiikka ja fysiikka sujuivat hyvin.
