Nykyinen maailmantilanne huomioiden epävarmuus tulevasta on tuttu tunne varmasti kaikille, ja se voi tulla vastaan missä elämän vaiheessa tahansa. Olen huomannut, että epävarmuuden tunnetta hellittää sen hyväksyminen ja silloin on myös helpompaa olla myötätuntoinen itselleen. Päämäärättömyys ja vastoinkäymiset voivat tarjota nimittäin tilaa mahdollisuuksille ja uusille aluille.
Suurin mahdollisuus on mielestäni se, että voi elää hetkessä. Kun päästää irti tulevaisuuden murehtimisesta, voi huomata nauttivansa asioista, jotka ovat olennaisia juuri sillä hetkellä, vaikkapa linnunlaulusta tai läheisten seurasta.
Epävarmuudessa antoisaa on kasvu ihmisenä. Kun tulevasta ei ole varmuutta tai asiat eivät mene suunnitellusti, pääsee etsimään, tekemään ja löytämään muutoksia itsessä ja ympäristössä. Viime vuonna päädyin jättämään pitkään elämääni määrittäneen harrastuksen, jonka vuoksi sain aikaa muille mielenkiinnon kohteilleni, mikä lopulta sai minut hakemaan unelmieni opiskelupaikkaa. Usein sanotaankin, että suurin oppiminen ja kasvu tapahtuu epämukavuusalueella.
Lopulta uskon siihen, että asioilla on tapana järjestyä tavalla tai toisella. Liika tulevasta murehtiminen syö voimavaroja ja estää nauttimasta hetkestä. Epävarmuus on kuitenkin myös merkki siitä, että on ottamassa uutta askelta.
Epävarmuudesta huolimatta olen oikeastaan myös iloinen, kuten Muumipappakin, että kesäni on ainakin vielä vailla päämäärää, täynnä vastoinkäymisiä ja vaaroja.
Eeria Niskakoski
