Remontti on hyvä testi siihen, onko itsestä poliitikoksi. Politiikka edellyttää kaikkitietävyyttä, joten keittiöremontilla on hyvä kokeilla omia rahkeita. Pitää tehdä valintoja pintojen, värien, materiaalien ja tyylien suhteen sekä vastata asioihin, joista ei välttämättä ole ennen kuullutkaan.
Kuten: haluatko kuivauskaappiin ritilän kaapin alapohjaan vai sisälle? Poliitikkoaines vastaisi: ”On päivänselvää, että kuivauskaappeja on erilaisia ja kaikki vaihtoehdot ovat hyviä. Nyt pitää avata aito dialogi ja huolella verrata eri näkemyksiä, mikä olisi tähän sopivin ja ekologisesti järkevin”. Minä aloitin vastaukseni näin: ”Öööö… mikähän ero niillä on?”
Vedinmallistot tarjoavat klassista, modernia, teollista tai minimalistista tyyliä. Jo untuvikkokin osaisi valita vetimen sanoen: ”On kansainvälisten ihmisoikeussopimusten mukaista, että voin itse päättää omaan elämäntilanteeseeni sopivan ovenaukaisumahdollisuuden”. Minä hikosin valintatilanteessa ja kysyin: ”Öööö… jos valitsee minkä tahansa, niin aukeaako ovi varmasti?”
Aluksi värien valinta oli mielestäni helpointa – jotain rauhallista ja maltillista, vaaleaa, mutta ei sairaalanvalkoista. Sitten tuli kysymys: ”Onko toiveita huomioväristä tai -pisteestä?” Kokenut broileri vastaisi: ”Kaikkihan me ymmärrämme, että hyvä huomio sataa laariin, mutta ei siitä huonostakaan välttämättä huonoa seuraa”. Minä onneton en taaskaan tajunnut pointtia, vaan huojuvalla äänellä piipitin: ”Kunhan huomio ei kiinnity minuun!”
Keittiöhormin nuohooja totesi, että rööri oli melkoisen puhdas ottaen huomioon rakennuksen iän. Hän valisti, että voilla paistettaessa hormi pysyy puhtaampana verrattuna öljyllä paistamiseen. Taidanpa skipata kasvisruokapakon ja tukea karjatiloja kannattavia ohjelmia.
Remonttitesti oli isänmaalleni onneksi. Se osoitti, ettei minusta ole Suomen asioita sotkemaan. Kunhan nyt oppisin käyttämään uutta liettä niin, etteivät kattilat pala karrelle.
Ilona Lehtinen
