Littoisissa sijaitsevan omakotitalon pihalla kasvaa perunamaa, jonka tasaisissa riveissä kasvavat perunan varret näyttävät varsin tavallisilta. Mutta kun Reetta Räisänen tarttuu kuokkaansa ja alkaa nostaa perunoita ylös maasta, ne paljastavat hennon vaaleanpunaisen värinsä.
Räisäsen perunat ovat hyvin todennäköisesti Early Rose -tyyppistä perinneperunaa, joka on kehitetty Yhdysvalloissa vuonna 1867. Hänen suvussaan peruna on kulkenut nimellä Ruusun peruna. Räisänen on itse viljellyt perunaa kotonaan reilun 20 vuotta, mutta perunan historia ulottuu paljon kauemmas.
– Äitini on syntynyt vuonna 1930, ja hänen mukaansa tätä perunaa on syöty perheessä niin kauan kuin hän muistaa, Räisänen kertoo.
Peruna on peräisin Räisäsen isovanhempien perunamaalta Sauvon Karunasta, jossa sitä viljeltiin joka kesäiseksi herkkuperunaksi. Se, miten peruna Räisäsen suvulle on päätynyt, on edelleen mysteeri. Perunan alkuperää avatakseen, Räisänen on lähettänyt perunaansa Luonnonvarakeskukselle (Luke) tutkittavaksi. Luken parhaillaan käynnissä olevassa MainPotre-hankkeessa selvitetään toistaiseksi tuntemattomia vanhoja perunakantoja.
Muistitieto on tärkeä työkalu
Samaista perunaa kasvaa myös Luken tutkijan Maarit Heinosen kasvimaalla. Heinonen kertoo, että Early Rose -perunaa on viljelty laajasti Suomen lisäksi muissa Pohjoismaissa sekä Baltiassa. Lukelle on jo saatu tutkittavaksi latvialaista Early Rose -tyyppistä perunaa.
– Olemme myös saamassa yhdysvaltalaisesta geenipankista näytteen, jonka pitäisi olla se oikea, aito Early Rose, Heinonen kertoo.
Kun kaikki näytteet on saatu, verrataan niitä toisiinsa ja verrannenäytteeseen geneettisellä analyysillä. Sen avulla pyritään varmistamaan oikea lajikenimi. Geneettinen analyysi ei kuitenkaan paljasta sitä, miten Räisäsen peruna on aikoinaan Suomeen kulkeutunut. Heinonen veikkaa, että peruna on päätynyt Suomeen Ruotsin kautta, mutta sitä edeltävästä matkasta ei ole tietoa.
– Näiden vanhojen kasvien viljelyhistorian selvittämisessä muistitieto on tärkeintä. Harmi kyllä, se ulottuu yleensä vain pari sukupolvea taaksepäin, Heinonen sanoo.
Heinonen kertoo, että Early Rosea on viljelty Suomessa 1900-luvun alkupuolelta asti. Vielä 1940-luvulla maatalousneuvojat suosittelivat Early Rosea viljeltäväksi, sillä se on nopeakasvuinen ja varhainen peruna. Parhaimmillaan peruna tekee isoja mukuloita, joten siitä on saatu tehokkaasti ruokaa. Perunaa on käytetty myös kotieläinten ruokana.
– Silti Reetan peruna on erityislaatuinen, koska sitä on viljelty pitkään ja sitä on vaalittu, Heinonen lisää.
Perinneperunan viljely vaatii viitseliäisyyttä
Heinosen mukaan perinneperunoiden säilyttäminen on tärkeää, sillä ne ovat geneettisesti erilaisia ja ylläpitävät osaltaan luonnon monimuotoisuutta. Geenipankkityön yksi keskeisistä tehtävistä on säilyttää niitä tuleviin tutkimus- ja kasvinjalostustarkoituksiin.
– Kun kasvinjalostajat jalostavat uusia lajikkeita, niin nämä vanhat perinnelajikkeet toimivat aineistona, jota työssä voi hyödyntää, Heinonen selittää.
Erilaisia perinneperunalajikkeita on Heinosen mukaan olemassa satoja. Pohjoismaisessa geenipankissa NordGenissä on säilytyksessä noin 90 pohjoismaista perinnelajiketta. Perinneperunat ovat yleensä ulkomuodoltaan erilaisia verrattuna uudempiin lajikkeisiin. Niiden kuoren värissä ja mukulanmuodossa on paljon vaihtelua.
– Yksi hyvä tuntomerkki sille, että kyseessä on vanha lajike, on syväsilmäisyys. Ne ovat tosi kuoppaisia perunoita, ja niitä voi olla hankala kuoria. Kasvinjalostuksen myötä markettien perunoista on muokattu sileämpiä, Heinonen kertoo.
Jos tämän jutun innoittamana haluaa alkaa kasvattamaan erikoisempia perunalajikkeita, täytyy siihen nähdä hiukan vaivaa. Puutarhamyymälöissä kyllä myydään siemenperunaa, mutta valikoima on yleensä kapea. Ongelmana on se, että vanhoille lajikkeille ei ole siemenperunatuotantoa.
– Yksi MainPotren tavoitteista onkin löytää keinoja, joilla saataisiin vanhoista perunalajikkeista lisää siemenperunaeriä, Heinonen sanoo.
Tutkijan seuraava vinkki kannattaa jo laittaa kalenteriin valmiiksi. Geenipankki NordGen avaa helmi–maaliskuussa verkkokaupan, josta voi tilata itselleen vanhoja lajikkeita harrasteviljelyyn. Täyttämällä keväällä sähköisen lomakkeen pankin nettisivuilla, voi saada postimaksua vastaan pienen erän minimukuloita.
– Silloin pitää olla tosi nopea, koska ne ovat niin suosittuja, että menevät parissa päivässä, Heinonen naurahtaa.
Mainettaan parempi peruna
Luken kiinnostuksen kautta Räisäsen Ruusun perunaa viljellään myös Kupittaan siirtolapuutarhassa osana Turun yliopiston kulttuurintutkimuksen opintoja. Palstalla jäljitellään 1940-luvun pula-ajan viljelyä, ja sen pohjalta museologian opiskelijat ovat keränneet Luken verkkosivuille reseptivihollisen pula-ajan perunareseptejä. Reseptivihosta löytyy ohjeet muun muassa pastattiin, perunamakkaraan ja perunamämmiin.
Heinonen haluaa muistuttaa, että peruna on hyvin ravitsevaa ruokaa eikä perunaruokien valmistaminen ole kovin hankalaa. Hän haluaa, että me suomalaiset muistaisimme perunan nopeasti valmistuvien pastojen ja riisien rinnalla.
– Perunalla on ollut vähän huono maine hiilihydraattipitoisuuden vuoksi, mutta se on kyllä mainettaan parempi ja niin monikäyttöinen, Heinonen kehaisee.
Räisänen jää odottelemaan Luken selvitysten tuloksia. Perunan viljely jatkuu kuten ennenkin. Hän ei kasvata perunaansa harrastusmielessä, vaan hän kasvattaa perunat juurikin syötäväksi, kesäherkuksi. Osa perunan lumosta johtuu Räisäsen mielestä lapsuuden nostalgiasta.
– Kesäisin oikein odotettiin, että koska päästään syömään Ruusun perunaa. Se, että tämä on meidän suvun perunaa ja osa suvun tarinaa, on syy, miksi se on ollut tärkeää säilyttää, Räisänen päättää.
Perunapuuro eli pastantti
3 jauhoista keskikokoista perunaa (esimerkiksi Rosamundaa)
5 dl vettä
noin 1/2 dl ohra- tai ruisjauhoja
1 tl suolaa
Keitä kuoritut ja lohkotut perunat vedessä kypsiksi. Soseuta sauvasekoittimella tasaiseksi omaan keitinliemeensä. Vatkaa sekaan jauhoja kunnes puuro on riittävän sakeaa, lisää suola. Anna hautua noin 15 minuuttia. Korista puurolautanen voisilmällä.
Lähde: Ryynänen, Eini 1944: Pula-ajan leivonnaisia. Helsinki: Kotitalouskeskus. Resepti löytyy Luken ”Pelastajana pottu. Pula-ajan perunaruokaohjeita” -reseptivihosta.
Makutestissä Ruusun peruna
Toimittaja sai testattavakseen Ruusun perunaa Räisäsen perunamaalta. Perunoita pestessä niiden kaunis vaaleanpunainen väri paljastuu. On sääli, että se häviää täysin keitettäessä ja kypsät perunat ovat väriltään lähes valkoisia.
Perunan keittoajan kanssa saa olla tarkkana, sillä tämä perinneperuna menee nopeasti ylikypsäksi. Näin kävi myös toimittajalle, ja muutaman minuutin liian kauan keitinvedessä olleet perunat hajosivat osittain kattilaan.
Onneksi perunoiden ulkoasu ei vaikuta niiden makuun. Ruusun perunan maku on miellyttävä, ja vaikka se paloitellessa murenee lautaselle, sen suutuntuma ei kuitenkaan ole kovin jauhoinen. Usein varhaisperunat ovat maultaan jopa makeita, mutta tässä perunassa makeus ei työnny läpi. Peruna maistuu mukavan suolaiselta ja se ikään kuin sulaa suuhun. Ruusun peruna eroaa selkeästi totutuista napakoista markettiperunoista. Kyllä tällaisella perunalla kelpaisi herkutella kesäisin.
