Pitäisikö liikunnan numero merkitä toisin?
Mielestäni liikunta on hyvin tärkeää ja jokaisella lapsella tai nuorella kuuluisi olla vähintään yksi liikunnallinen harrastus tai kiinnostuksen kohde, mutta koululiikunnasta ei pitäisi saada arvosanaa. Uskon, että koulussa liikunnan ei pitäisi olla arvioitavaa, vaan sen tulisi kannustaa lapsia ja nuoria liikkumaan sekä löytämään urheilun ilon.
Liikunnan arvioinnista muistuttaminen voi sekä lannistaa että painostaa nuoria. Se voi myös saada liikunnan tuntumaan kurjalta. Useat koululaiset haluavat yrittää parhaansa koululiikunnassa, mutta opettajan asenne voi vaikuttaa koululaisten yrittämiseen negatiivisesti.
Opettajat arvioivat useimmiten vain taitoja yrittämisen sijaan, mikä on monin tavoin väärin. Yleensä ne, jotka ovat urheilullisia sekä harrastavat jotain liikunnallisia lajeja, saavat parhaimmat arvosanat, vaikka muutkin yrittäisivät oppia taitoja yhtä kovin tai kovemmin.
Koululainen, joka on muissa oppiaineissa loistava, voi olla heikompi liikunnassa ja saada huonomman arvosanan, vaikka yrittääkin parhaansa. On myös oppilaita, joille liikunta on vahvin kouluaine, joten ymmärrän, että he haluavat siitä arvosanan.
Mielestäni oppilaan kuuluisi itse valita, kumman arviointitavan hän haluaisi, koska valinnaisaineissakin voi näin tehdä. Jos oppilas haluaa arvosanan neljästä kymmeneen, hän voisi pyytää sitä opettajalta. Jos oppilas haluaisi vain hyväksytyn tai hylätyn, silloin opettajan pitäisi arvioida oppilas niin.
Jos kyseistä tapaa ei voi kokeilla, usean liikunnanopettajien pitäisi muuttaa toimintatapaansa. Liikunnallinen yrittäminen pitäisi huomioida arvioinnissa taitojen lisäksi, koska kaikilla ei välttämättä ole liikunnallista taustaa.
Koululiikunnan tarkoitus on innostaa lapsia ja nuoria urheilemaan eikä lannistaa, vaikka usein niin tapahtuukin.
Lumi Mäenpää, 8d
Piikkiön yhtenäiskoulu
Vasenkätisten ongelmat
Oletteko te oikeakätiset koskaan miettineet, millaista on olla vasenkätinen ja kuinka epäreilua se on? Kaikki on luotu oikeakätisille sopivaksi. Melkein päivittäin vasenkätiset törmäävät ongelmiin, joista oikeakätisten ei tarvitse murehtia. Soittimien soittaminen, kirjoittaminen, pelikortit, tietokoneen hiiri, saksien käyttö…
Kirjoittaminen. Kukaan oikeakätinen ei ole luultavasti ajatellut tarkemmin tätä, mutta vasenkätisille se on tuttu ongelma. Käsi menee tekstin päälle ja kättä pitää aina nostaa, jotta näkee, mitä on kirjoittanut. Tekstikin menee suttuun.
Musiikki on mielestäni aina ollut kiva kouluaine, mutta kun sitä joutuu joka kerta selittämään uudestaan, että on vasenkätinen ja soittaa eri tavalla kuin muut. Kun yrittää soittaa kitaraa, se on paljon vaikeampaa kuin oikeakätisille, koska kitaran kaulan toisella puolella on merkkejä, jotka auttavat soittamista ja jotka vain oikeakätiset näkevät.
Ilta-Sanomat kirjoitti vuonna 2018 uutisen, jossa kerrotaan, että oikeakätisten pitäisi kadehtia vasenkätisiä. Kyseinen uutinen sai minut kiukkuiseksi ja luulen, etten ole ainoa.
Tekstissä kerrottiin, että vasenkätiset menestyvät helposti. Näkemyksen tueksi oli mainittu muutama julkisuuden henkilö, jotka ovat vasenkätisiä. Todettiin myös, että vasenkätiset ovat hyviä pesäpallossa, tenniksessä ja nyrkkeilyssä, koska epäiltiin, että vasenkätiset pystyvät paremmin hämäämään oikeakätisiä pelaajia.
Tekstissä ei kuitenkaan mainittu, kuinka hankalaa vasenkätisten on löytää sopivia pelivarusteita varsinkin pesäpallossa. Koulussa on vain muutama vasenkätisille tarkoitettu räpylä ja ne kaikki ovat ihan huonoja tai rikki.
Kitaroiden ja räpylöiden lisäksi esimerkiksi sakset, pyörän jalka ja pelikortit ovat hankalia. Välillä on vaikeaa löytää vasenkätisten saksia, ja pyörän jalka on väärällä puolella meille vasenkätisille.
Jotkut pelikortit on tehty oikeakätisille: esimerkiksi Uno-korteissa numerot ovat vain toisessa kulmassa, minkä vuoksi vasenkätisten on vaikea pitää kortteja kädessä. Käsitöissä on vaikea löytää videoita, joissa opetetaan vasenkätisille, miten neulotaan tai virkataan.
Minusta paras ratkaisu tähän olisi, että kaikki tuotteet tehtäisiin niin, että ne ovat hyviä myös vasenkätisille. Pitäisi ajatella myös vasenkätisten parasta.
Salli Heikkinen, 8d
Piikkiön yhtenäiskoulu
Meillä on vain yksi maapallo, pidetään siitä huolta
Meillä ei ole toista maapalloa, mutta silti osa ihmisistä käyttäytyy niin, että he voisivat vain yhtäkkiä muuttaa toiselle planeetalle. Miksi osa ihmisistä ajattelee, että asialle ei voisi tehdä mitään? Jokainen ihminen voi omalla toiminnallaan vaikuttaa maapallon hyvinvointiin.
Ihmiset täytyisi saada ymmärtämään, että esimerkiksi pikamuoti ja roskaaminen ovat omia valintoja. On sinun päätettävissäsi, heitätkö roskan maahan ja tilaatko Sheinistä tai Temusta halpatavaraa, kun tämän sijaan voisit viedä roskan roskikseen, vaikka se ei olisikaan aivan vieressä.
Tavaraa tuotetaan myös kestävästi, niin että sitä voi käyttää useampi ihminen. Vaatteita ja muutakin saa ostettua kirpputoreilta sekä second hand -sivustoilta edullisemmin ja hyvällä omatunnolla.
En tarkoita, että vaatteiden ja tavaroiden uusina ostamisessa olisi mitään väärää eikä siitä tarvitse potea huonoa omaatuntoa, mutta jos vain pystyy niin kannattaa suosia käytettyjä tai eettisesti tuotettuja sekä mahdollisesti kotimaisia tuotteita.
Joskus, jos osti käytettynä jotain, se oli jotenkin noloa tai köyhää, mutta onneksi nykypäivänä se on muotia. Osa ihmisistä sanoo, että tilaa halpatuotannolla tuotettuja tavaroita, koska se on halpaa. On se tietysti halpaa, mutta ihmisten kannattaisi miettiä, kuka näitä tavaroita tuottaa. Kestävällä kehityksellä tuotetut vaatteet kestävätkin pidempään.
Mieti, että se Sheinistä tilaamasi paita, joka sinulla on nyt päälläsi, voi olla sellaisen lapsen tekemä, joka tekee lähemmäs 17 tunnin vuoroja. Onko se sen arvoista, että saat yhden paidan? Roska, jonka olet saattanut joskus heittää luontoon, on voinut olla syy sille, että jokin eläin on kuollut tai kitunut pitkään.
On tärkeää miettiä omia valintojaan. Kun ostat uusia vaatteita, selvitä taustat ja mieti tuotetaanko tuotteet eettisesti ja kohtuullisesti. Älä suosi lapsityövoimaa tai halpatuotantoa. Omalla toiminnallasi voit vaikuttaa tilanteeseen. Älä roskaa, vaan kierrätä. Pysäytetään ilmastonmuutos yhdessä, jotta täällä pystyy elämään vielä kauan!
Elina Pura, 8d
Piikkiön yhtenäiskoulu
Piikkiön nuorille oma mopoilupaikka
Piikkiöön tarvitaan paikka, joka on iso ja tasainen asfalttikenttä ja jossa nuoret voisivat rällätä rauhassa mopoilla ilman kenenkään häiriintymistä.
Nuorista valitetaan koko ajan, koska mopoja tulee viritettyä ja niillä on myös tapana keulia, on sitten kyseessä julkinen tai yksityinen tie. Uskon, että moni nuori olisi kiitollinen, jos jossain lähialueella olisi suljettu alue, jossa saisi rällätä vapaasti.
Jokainen moponuori tykkää keulia ja ajaa vapaasti ilman sakkovaaraa. Kun mopoilla keulitaan ja pelleillään, joku on aina vaarassa tai kieltämässä.
Makarlantietä kutsuttiin ennen B-suoraksi, ja siellä mopoilijat kokoontuivat ja ajoivat mopoilla. Minua ärsyttää hyvin paljon se, että Piikkiössä ei ole isoa asfalttipihaa, jossa olisi katos ja yksi tai kaksi pistoketta, joilla ladata puhelinta tai muuta sellaista.
Kaanin piha on ollut käyttämättömänä tehtaan palon jälkeen. Se siivottiin osittain ja jätettiin puolitiehen. Kaupunki voisi ostaa pihan ja siivota sen loppuun, kunnostaa ja päällystää asfaltilla. Katoksesta ei myöskään olisi haittaa. Sinne voisi tulla pari pistoketta ja penkkiä. Mielestäni tämä olisi parempi tapa hyödyntää Kaanin pihaa kuin se, että se on tyhjänä ilman käyttöä.
Uskon, että minä ja moni piikkiöläinen nuori kiittäisi, jos tämä toteutuisi.
Veeti Virtanen, 8b
Piikkiön yhtenäiskoulu
Ylös, ulos ja harrastamaan!
Suomen nuorista noin 20–30 prosenttia ei harrasta mitään liikuntaa vapaa-ajallaan. Ennen nuoret liikkuivat enemmän, koska kulkuneuvoja tai internetiä ei ollut. Nykyään monet nuoret käyttävät kaiken vapaa-aikansa somen äärellä ja tämän takia heidän mielikuvituksensa on huonontunut, eivätkä he keksi enää itselleen mitään tekemistä.
Melkein jokainen pystyy harrastamaan ainakin jotain, jos sairaudet tai vammat eivät sitä estä. Vaikka perheillä olisi taloudellisia vaikeuksia, nuoret pystyvät silti harrastamaan, koska monet koulut järjestävät ilmaisia harrastuksia. Melkein kaikilla paikkakunnilla on yksi jalkapallo- tai koripallokenttä, jossa voi omatoimisesti käydä.
Koulussa pitäisi mielestäni olla vielä parempi mahdollisuus auttaa ja hankkia kaikille nuorille jokin liikunnallinen harrastus, jossa voisi käydä ainakin kerran viikossa. Liikuntatunneilla pitäisi esitellä enemmän lajeja, jotta nuoret innostuisivat niistä.
Jos ihminen ei liiku vapaa-ajallaan ja on sosiaalisessa mediassa päivät pitkät, on siitä terveydelle ja mielelle paljon haittaa. Liikunta vahvistaa lihaksia ja luustoa sekä ylläpitää nivelten liikkuvuutta. Se auttaa painonhallinnassa ja esimerkiksi aikuisiän diabeteksen, osteoporoosin, nivelrikon ja kohonneen verenpaineen ehkäisemissä.
Nuorille liikunta on ehdotonta myös sosiaalisen vuorovaikutuksen vuoksi. Jos nuorella on heikot sosiaaliset taidot, hänen on varmasti vaikea saada ystäviä, mikä voi johtaa mielenterveysongelmiin.
Jos olet nuori, niin ole avoin erilaisille harrastuksille ja mieti, mistä voisit itse olla kiinnostunut. Olisiko mahdollista, että jättäisit sosiaalisen median edes hetkeksi pois ja lähtisit liikkumaan? Jos taas olet vanhempi, niin innosta ja auta nuorta liikkumaan.
Liikkuminen on kivaa eikä sen pitäisi olla vain pakollista suorittamista, vaan osa arkea, joka tuo iloa, energiaa ja hyvinvointia.
Calla Jokisalo, 8b
Piikkiön yhtenäiskoulu
