Teksti: SSS/Talvikki Salin
Kompassisairaala eli Turun uusi psykiatrinen sairaala on valmistunut. Ensimmäiset potilaat saapuvat rakennukseen lokakuun lopulla.
Majakkasairaalan viereen noussut rakennus on vaikuttava ja ainutlaatuinen koko Suomessa. Hankkeen projektipäällikkö, Pekka Makkonen Varhasta on ollut mukana sen suunnittelussa alusta alkaen. Hän ei suotta ole ylpeä, kun saa nyt esitellä lopputulosta yleisölle.
– Koko rakennuksen idea on potilaiden stigman vähentäminen, eli että he eivät tuntisi sairaudestaan häpeää, Makkonen sanoo.
Potilaat mukana suunnittelussa
Kompassisairaalan suunnittelun tavoitteet ovat olleet monella tavalla päinvastaiset kuin aiemmin rakennetuissa psykiatrisissa sairaaloissa. Kun Halikon piirimielisairaala valmistui vuonna 1926, psykiatriset potilaat sijoitettiin pois silmistä.
Uusi sairaala on haluttu tuoda kaupungin keskustaan, jotta se integroituisi osaksi yhteiskuntaa ja ihmisten normaalia toimintaympäristöä.
– Tämä sairaala on osa Turun tiedepuiston aluetta, lähellä rautatieasemaa, keskellä vilskettä ja vilinää. Haluamme, että psykiatriseen hoitoon suhtauduttaisiin samalla tavalla kuin muihinkin ihmisten tarvitsemiin palveluihin, Makkonen kuvailee.
Toisena johtoajatuksena on ollut se, että potilaat ovat olleet mukana sairaalan suunnittelun kaikissa vaiheissa.
– Olen iloinen voidessani sanoa, että tämä sairaala on potilaiden suunnittelema aina nimeä myöten.
Leimasta eroon jo aulassa
Kompassisairaalassa on 20 000 neliötä kuudessa kerroksessa. Rakennuksen hintalappu on 76 miljoonaa euroa, ja sen on rakentanut Skanska. Suunnittelijoina ovat olleet Raami Arkkitehdit, Arkkitehdit Kontukoski ja Arkkitehtitoimisto Tähti-Set.
Potilaspaikkoja sairaalassa on yhteensä 112, kahdeksalla osastolla. Siellä ovat muun muassa vanhuspsykiatrian, lastenpsykiatrian ja riippuvuuspsykiatrian osastot, mielialahäiriöosastot ja psykoosiosastot.
Henkilökuntaa talossa tulee olemaan 450 henkeä. Suunnitelmien mukaan sairaalan kakkosvaihe valmistuisi vuonna 2029, ja se tuo saman verran lisätilaa.
Tavoite vähentää asiakkaiden stigmaa näkyy heti sisääntuloaulassa. Ensimmäinen asia, jonka asiakas näkee astuessaan ovesta, on järjestötila Laituri. Se on Varhan ja noin 15 potilasjärjestön yhteistyössä suunnittelema, eikä vastaavaa muissa sairaaloissa ole. Yhdistykset järjestävät toimipisteelle arkisin päivystyksen.
– Päivystäjä tukee asiakasta tai omaista ja kertoo järjestötoiminnasta. Vierestä löytyy myös hiljainen tila kahdenkeskiselle keskustelulle. Samassa tilassa tapahtuvat kokemusasiantuntijoiden ja vertaistyöntekijöiden tapaamiset, Makkonen kertoo.
Laiturin vieressä on kahvio, jota alkaa pyörittää Perhekuntoutuskeskus Lauste. Siellä työskentelevät nuoret mielenterveyskuntoutujat, jotka saavat kahviossa mahdollisuuden kuntouttavaan työtoimintaan.
Lisäksi aulassa on auditorio, ilmoittautumisautomaatti ja infotiski.
Huoneesta huoneeseen
Aulasta asiakas ohjataan oikeaan odotustilaan, josta työntekijä tulee noutamaan hänet vastaanottohuoneeseen.
Kompassisairaalassa otetaan käyttöön uudenlainen työskentelytapa, jossa avohoidon työntekijöillä ei enää ole omia huoneita, vaan kaikki käyttävät yhteisvarattavia vastaanottohuoneita.
Työntekijällä on mukanaan läppäri, ja hän katsoo tilavarausjärjestelmästä, mihin huoneeseen kulloinkin menee. Tavoitteena on lisätä tilojen käyttöastetta.
– Haluamme saada vastaanottohuoneiden käyttöprosentiksi arkipäivisin ainakin 60 prosenttia, kun aiemmin se on ollut 19 prosenttia.
Apuna on tekoäly, jolta työntekijä varaa tilan joko Teams-palaveriin, kahdenkeskiseen tapaamiseen tai useamman hengen tapaamiseen. Se osoittaa työntekijälle sopivan, vapaan tilan.
Teams-istuntoja varten on pieniä etätyöpisteitä ja tapaamisia varten monitoimitiloja. Lisäksi työntekijöille on taustatyötila, jossa voi tehdä kirjallisia töitä.
Anonyymit tilat ovat myös asiakkaiden toiveiden mukaisia.
– Asiakkaat ovat kertoneet, että he eivät halua nähdä työntekijän pöydällä olevia perhevalokuvia. Niistä tulee tietynlainen tunnetila, Makkonen sanoo.
Jokaisessa vastaanottohuoneessa on uutena myös hätäuloskäynti viereiseen huoneeseen, mikä lisää työturvallisuutta.
Vastarintaakin
Henkilökohtaisten huoneiden poistuminen on herättänyt Makkosen mukaan työntekijöissä paljon muutosvastarintaa.
– Siirtyminen, tavaroiden raijaaminen ja tekniikan toimiminen huolestuttavat ihmisiä, ja se on ihan ymmärrettävää. Pyrimme kuitenkin siihen, että siirtymistä tulee mahdollisimman vaivattomia, hän sanoo.
Henkilökunnan sosiaalitiloihin on satsattu aiempaa enemmän. Nyt työntekijöillä on omat rauhalliset ruokailutilat.
– Olen työskennellyt pitkään Halikon sairaalassa ja syönyt seisaaltaan kansliassa. Täällä on mahdollisuus syödä ilman potilaskontaktia.
Lisäksi kellarikerroksessa on uutena kuntosali ja kaksi saunaa.
– Halusimme, että henkilökunnalla on mahdollisuus käydä saunassa ja kuntosalilla ennen työvuoroa tai sen jälkeen. Muun ajan tilat ovat potilaiden käytössä.
Potilailla on yksityisyyttä
Kaikkein suurimman uudistuksen sairaalassa on Makkosen mukaan kokenut osastohoito. Jokaisella osastolla on 14 potilaspaikkaa. Kaikilla potilailla on oma huone vessalla ja suihkulla.
– Esimerkiksi Halikon sairaalassa tällaisessa huoneessa on ollut pahimmillaan neljä potilasta. Potilaan tilat kasvavat moninkertaisesti, Makkonen kertoo.
Kun huoneessa ei enää ole muita silmäpareja, on katossa sitä paikkaamassa konenäköjärjestelmä. Se ei tuota selkeää videokuvaa, vaan pikselimössöä, jonka perusteella kone tekee hälytyksen hoitajalle, jos potilas makaa maassa, on pudonnut sängystä, menee kylpyhuoneeseen tai poistuu huoneesta.
Huone on 3,3 metriä korkea ja siellä on sänky, pöytä, tuoli ja kaappi. Osassa huoneita on myös vuodesohva, jossa omainen voi halutessaan yöpyä, mikä ei aiemmin ole ollut mahdollista.
– Samalla vuodesohvat ovat ylivuotopaikkoja, joihin voidaan tarvittaessa sijoittaa ylimääräinen potilas yhdeksi yöksi.
Kaikkien kalusteiden kulmat, samoin kylpyhuoneen varusteet, on suunniteltu niin, että niihin ei voi ripustaa naruja.
– Pöydät ja tuolit ovat lenkkijalkaisia, eivät putkijalkaisia. Pistorasiat on tehty sellaisiksi, että niistä ei saa sähköiskua, vaikka työntäisi niihin sukkapuikon. Kaikki on suunniteltu niin, ettei voi vahingoittaa itseään.
Joka huoneessa on ikkuna, josta aukeaa kaunis näkymä Turun ylle. Myös huoneen ovessa on ikkuna, joka on yleensä kiinni, mutta hoitaja saa sen auki avaimella.
– Mallia ikkunoihin on otettu Englannista. Ne ovat tärkeä turvatekijä, sillä niistä hoitaja näkee tilan, johon on astumassa. Huoneen ulkopuolelta voidaan sytyttää myös tilaan yövalo ja katkaista kylpyhuoneen vedentulo, Makkonen kertoo.
Kanslioista palvelutiskeille
Osastohoidon uudistuksiin kuuluu myös se, että kansliat on poistettu kokonaan. Ne on korvattu hotellin vastaanottoa muistuttavilla hoitaja-asemilla, joista henkilökunta näkee eri suuntiin: käytävälle sekä päivä- ja ruokasaliin. Tältä palvelutiskiltä potilas voi tulla hakemaan lääkkeitä tai pyytämään muuta apua. Tavoitteena on madaltaa henkilökunnan ja potilaiden välistä raja-aitaa.
– Potilaat ovat sanoneet, että he eivät aina uskalla mennä kansliaan. Palvelutiski on helpommin lähestyttävä.
Päiväsalin laajennuksena joka kerroksessa on laaja parveketila penkkeineen ja pöytineen. Lasten osastolla ulkotilassa on kiipeilyseinä.
– Olemme halunneet, että potilaat voivat kokea olevansa myös ulkona.
Parvekkeiden lisäksi potilaat voivat ulkoilla ylimpään kerrokseen tehdyillä kattopihoilla. Tarjolla on ulkokuntosalilaitteita, palloilupiha erilaisilla pelimahdollisuuksilla sekä iso oleskelupiha kukkaistutuksineen.
Eroon rangaistuselementistä
Merkittävä stigmaa vähentävä uudistus on myös se, että tahdonvastaisesti hoitoon tuotava potilas voidaan tuoda taloon ambulanssilla oman rauhallisen sisäänkäynnin kautta.
– Esimerkiksi Halikon sairaalassa potilas on joutunut aina tulemaan etupihan kautta, ja ikkunassa on ollut katsomassa parikymmentä potilasta. Sen jälkeen hänet on viety päiväsalin ohi eristykseen. Potilaat ovat kertoneet jälkeenpäin, kuinka ahdistavaksi he ovat kokeneet sen, että heidän tulonsa sairaalaan on ollut sellainen. Nyt tahdonvastaisesti tuotava potilas kohtaa ensin vain henkilökuntaa, Makkonen kertoo.
Aggressiivisesti käyttäytyvä potilas viedään ensin eristyshuoneeseen, jotka ovat Kompassisairaalassa edistyksellisiä. Niissä potilas ei jää koskaan yksin, vaan huoneen seinässä on ikkuna, jonka takana istuu hoitaja. Seinässä on laite, jonka avulla potilas saa häneen puheyhteyden. Vastaavaa ei Suomessa muualla ole.
– Suljetussa tilassa oleminen on erittäin ahdistavaa. Eristyshuoneeseen on liittynyt ennen myös rangaistuselementti, mutta nyt se pyritään poistamaan. Potilasta ei rangaista, vaan häntä hoidetaan.
Eristyshuoneessa on ruokailualusta ja sänky sekä seinässä wc-syvennys.
– On aina turvallisuusriski päästää potilas pois eristyshuoneesta. Nyt hän voi käydä huoneessa wc:ssä. Suihkutilat ovat erilliset, mutta nekin on tehty aivan eristyshuoneen viereen.
Eristyshuoneessa on myös ikkuna ulos. Ikkunaan voi laskea oranssin kaihtimen, joka suodattaa ulkoa tulevaa sinistä valoa. Samanlaisia kaihtimia on myös potilashuoneissa.
– Norjalaisen tutkimuksen mukaan maniapotilaiden oloa helpottaa, kun sinivalo korvataan oranssilla valolla.
”Väitän, että tässä sairaalassa saatavan hoidon laatu tulee olemaan jotain ihan muuta kuin vanhoissa sairaaloissa.”
Inspiraatiota luonnosta
Kompassisairaalassa pyritään Makkosen mukaan puolittamaan eristyshuoneiden käyttö ja lopettamaan potilaiden sitominen kokonaan.
– Hollannissa eristyksen käyttö on tippunut paljon, kun potilaille on tarjottu jatkuva vuorovaikutusmahdollisuus, hän kertoo.
Kompassisairaalassa vuorovaikutusta lisätään myös uudella vierihoidolla. Kun aiemmin potilaat ovat siirtyneet eristyshuoneesta suoraan osastolle, nyt on luotu välivaiheeksi vierihoitohuone, missä hoitaja on koko ajan potilaan kanssa.
– Huoneessa on 28 neliötä tilaa, josta on lattiaan merkitty hoitajalle oma alue. Potilas elää normaalia elämää, ja läsnä on koko ajan hoitaja, jonka vuoro vaihtuu kolmen tunnin välein. Jos tällä tavalla onnistumme puolittamaan eristyksen käytön, se on aivan mahtavaa, Makkonen sanoo.
Lisäksi joka osastolla on aistihuone, jossa potilaat voivat rauhoittua katsomalla videotykiltä videota Airiston aalloilta tai Mathildedalin pitkospuilta, joko virtuaalilaseilla tai ilman. Huoneessa on myös esimerkiksi tuuletin ja jumppavälineitä, sillä tavoitteena on stimuloida kaikkia aisteja.
– On hienoa, että pystymme näin helpottamaan edes vähän potilaiden stressiä ja tarjoamaan heille myös lääkkeetöntä hoitoa.
Rauhoittavaa tunnelmaa sairaalaan luo myös sisustus, jonka innoittajana on Varsinais-Suomen luonto. Jokaisessa kerroksessa on oma teemansa: pelto, saaristo, kallio, metsä ja neva. Kerroksessa on teeman mukainen väritys sekä suuria maisema- ja luontokuvia.
– Väitän, että tässä sairaalassa saatavan hoidon laatu tulee olemaan jotain ihan muuta kuin vanhoissa sairaaloissa, Makkonen summaa.
