Useat meistä päätyvät jossain vaiheessa elämäänsä hautajaisten järjestäjäksi. Kaarinanseudun hautaustoimiston toimitusjohtaja Johanna Ainasoja kertoo, että ihmisten toiveet hautausjärjestelyiden suhteen vaihtelevat. Perusajatukset käydään kuitenkin kaikkien kanssa läpi.
– Täytyy miettiä halutaanko arkkuhautaus vai tuhkaus, entä järjestetäänkö siunaus- vai jäähyväistilaisuus. Lisäksi otetaan huomioon erilaisten uskontokuntien perinteet ja tavat, hän luettelee.
Omien hautajaisten suunnittelu on Ainasojan mukaan yleistymässä. Moni kertoo omaisilleen toiveensa, mutta omat ajatuksensa voi kirjata myös paperille. Hautaustoimistosta saa mukaansa hautausjärjestelyvihkosen, jossa erilaisten kysymysten avulla kartoitetaan hautaustoiveita.
– Suosittelemme sen täyttämistä kaikille. Silloin kenenkään toiveet eivät ole toisten muistin varassa eikä niistä tule mahdollisia tulkintaeroja, Ainasoja sanoo.
Moni haluaa tehdä hautajaisjärjestelyiden hoitamisen mahdollisimman helpoksi omaisilleen. Samalla järjestelyjen miettiminen on yksi tapa käsitellä kuolemaa ja elämän rajallisuutta.
– Moni myös tiedostaa sen, että kun yksinäisyys lisääntyy, suunnitelmat täytyy tehdä itse, Ainasoja sanoo.
Ekologisuus kiinnostaa
Joissain tapauksissa hautaustapa vaikuttaa arkun valintaan. Ainasoja kertoo joidenkin ajattelevan, että kun kyseessä on tuhkahautaus, arkku voi olla malliltaan yksinkertaisempi.
– Arkku on kuitenkin hautausta edeltävässä tilaisuudessa nähtävillä saman ajan hautaustavasta riippumatta. Yleensä kuitenkin valitaan arkku, joka on vainajan näköinen ja joka sopii budjettiin, Ainasoja sanoo.
Ihan missä tahansa arkussa tai uurnassa ei kuitenkaan voi tulla haudatuksi. Vuonna 2017 säädettiin hautaustoimen ohjesääntö, joka määrittelee käytettävät materiaalit. Arkun täytyy olla puurunkoinen ja käytettävät kankaat voivat olla vain pellavaa tai puuvillaa. Synteettiset materiaalit eivät enää ole sallittuja, vaan kaiken tulee olla biohajoavaa. Uurnissa materiaalivaihtoehtoina ovat puun lisäksi keramiikka ja erilaiset kasvipuristeet.
Ainasoja kertoo, että ympäristöystävällisyys nostaa päätään myös hautaustoimistossa.
– Monelle on tärkeää löytää ekologinen vaihtoehto. Nyt voi onneksi todeta, että kaikki arkkumme ja uurnamme ovat sellaisia, hän kertoo.
Arkkujen ulkonäkö ja värimaailma ovat muuttuneet vuosien saatossa. Ainasoja muistaa hautaustoimiston perustamisaikaan nähneensä arkuissa vinkeitäkin värejä.
– Oli lilansävyisiä arkkuja, ja arkkuja, joissa oli paljon hapsuja ja tupsuja. Aikanaan oli myös erikseen miesten ja naisten arkut. Naisten arkut olivat käyränmallisia. Nykyään on pääasiassa vain yksi arkkumalli, eikä sukupuolella ole vaikutusta sen valintaan, Ainasoja selittää.
”Vesi on elementtinä monelle tärkeä.”
Tuhkat omaan mökkirantaan
Aika kuoleman ja hautajaisten välillä on kasvanut viime vuosina. Kun ennen hautajaiset järjestettiin mahdollisimman pian kuoleman jälkeen, Ainasojan mukaan nyt puhutaan lähtökohtaisesti parin viikon odotusajasta. Enää vain pieni määrä omaisista haluaa hautajaiset järjestettävän arkisin ja mahdollisimman lähellä kuolinajankohtaa.
– Onkohan kyse siitä, että elämme niin hektistä elämää, että hautaukset siirtyvät? Ainasoja pohtii.
Turun ja Kaarinan seurakuntayhtymä on asettanut hautajaisten järjestämiselle aikarajaksi viisi viikkoa kuolemasta. Ainasojan mukaan se auttaa ihmisiä siinä, että päivämäärät ja järjestelyt saadaan sovittua.
Tuhkauksen suosion myötä myös mereen sirottelu yleistyy. Turussa kaupunki on määritellyt erilliset alueet tuhkien sirottelulle, mutta Kaarinassa vastaavaa ei ole tehty.
– Olisi hienoa, jos täälläkin olisi oma alue. Meillä on kuitenkin Kuusistonsalmi ja Piikkiönlahti, ja saaristo on täällä Kaarinassa lähellä. Vesi on elementtinä monelle tärkeä ja varsinkin oma mökki on rakas paikka, Ainasoja selittää.
Jos tuhkat sirottelee erikseen määritellylle sirottelualueelle, ei siihen tarvita erillistä lupaa. Myös omaan mökkirantaan saa sirotella läheisensä tuhkat, jos vesiosuus on omissa nimissä.
– Jos tuhkat haluaa haudata maahan, tulee maarekisterikirjaan merkintä hautapaikasta. Ja se on voimassa 25 vuotta, Ainasoja muistuttaa.
Suurin osa haudataan tuhkaamalla
Tuhkahautaus on nykyään ylivoimaisesti suosituin hautaustapa. Turun ja Kaarinan seurakuntayhtymän alueella noin 85 prosenttia vainajista haudataan tuhkaamalla. Vuonna 2023 Kuusiston kirkossa haudattiin tuhkaamalla 72 prosenttia vainajista ja Piikkiön kirkossa 84 prosenttia. Turussa osuus on vielä korkeampi, 90 prosenttia.
– Monelle se tulee ehkä yllätyksenä, sillä perinteinen ajatus, että hautaus tehdään arkussa, elää edelleen voimakkaana. Seurakuntayhtymän alueella enää joka seitsemäs vainaja haudataan arkussa, kertoo Turun ja Kaarinan seurakuntayhtymän hautaustoimen päällikkö Pekka Sorri.
Siunaustilaisuuden jälkeen tuhka voidaan joko haudata tai sirotella. Sorri kertoo, että Kaarinan ja Turun alueella suosituin tapa on uurnahautaus. Siinä vainajan tuhkat haudataan uurnassa suvun omalle hautapaikalle.
– Jos suvulla on käytössä arkkuhautauspaikka, voidaan vainaja haudata sinne myös uurnassa. Uudemmat hautapaikat ovat yleensä uurnahautoja, Sorri selittää.
Kaksi kolmasosaa tuhkahautauksista tehdään hautaamalla uurna omaan sukuhautaan ja yksi kolmasosa haudataan tai sirotellaan muistolehtoihin. Muualle kuin hautausmaalle haudataan Sorrin mukaan keskimäärin 6–7 prosenttia vainajista. Tähän joukkoon kuuluu muun muassa merialueille tai valtion maille hautaaminen.
– Hautausmaalle hautaaminen on erittäin yleistä, se on aivan hallitseva tapa. Tässä ei ole tapahtunut muutosta, Sorri kertoo.
”Monelle tuhkaus on miellyttävämpi tapa”
Tuhkauksen suosio on kasvanut tasaisesti usean vuosikymmenen aikana. Pekka Sorri kertoo, että vuonna 1990 yhtymän alueella tuhkattiin 40 prosenttia vainajista ja 68 prosenttia vuonna 2005. Hän arvioi, että lukema saattaa nousta vielä nykyisestä 85 prosentistakin, mutta ei usko, että koskaan päästään sataan prosenttiin asti.
– Eikä tarvitse päästäkään, sillä arkkuhautaus on oikein hyvä tapa suorittaa hautaus myös, hän sanoo.
Tuhkauksen suosioon vaikuttavat useat seikat. Jos vainajalle halutaan muistolehtohautaus, ei tuhkaukselle ole muuta vaihtoehtoa. Toinen syy Sorrin mukaan saattaa olla se, että sukuhaudassa ei ole enää tilaa arkkuhautaukselle. Samaan hautaan haudattaessa edellisestä hautauksesta on kuluttava 20 vuotta ennen kuin samalle paikalle voidaan haudata uusi vainaja.
– Monelle tuhkaus on ehkä myös miellyttävämpi tapa, kun voi ajatella, että vainaja muuttuu maaksi kerralla eikä vähitellen. Vainaja on eläessään myös voinut ilmaista toiveensa tuhkauksesta. Kunnioitamme aina vainajan toivetta, Sorri sanoo.
Seurakuntayhtymässä tarjotaan nykyisin erilaisia tapoja tuhkahautaukselle. Katariinan hautausmaalle on esimerkiksi perustettu erillinen tuhkahautalehto, jossa omalle paikalle voi haudata neljän eri vainajan tuhkat ilman uurnaa. Hautapaikan hoito ei vaadi omaisilta toimenpiteitä, ja vastaa siten monen toiveeseen hautapaikasta.
– Lisäksi heinäkuussa otettiin käyttöön Kärsämäellä metsähautausmaa, jossa tuhkat sirotellaan luonnonmukaiselle metsäpohjalle. Sinne ei tehdä istutuksia ja muistomerkitkin ovat luonnonkiviä tai pieniä puisia muistomerkkejä. Hautausmaa pysyy näin hyvin luonnonmukaisena, Sorri kertoo.
Hoitamaton hauta voi johtaa lunastukseen
Sorri kertoo, että omaiset vierailevat haudoilla yleensä säännöllisesti ja varsinkin juhlapyhinä, kuten pyhäinpäivänä ja jouluna, kävijöiden määrä on valtava. Sen sijaan kesäaikaan on monia hautoja, joilla kukaan ei käy ja se näkyy hautojen hoitamattomuutena. Yhtymän 59 000 haudasta 20 000 on hoitosopimus seurakunnan kanssa.
– Kartoitimme kesällä hoitamattomia hautoja ja niitä kirjattiin ylös noin 2000. Nyt olemme kehottaneet omaisia hoitamaan haudat ensi vuoden syksyyn mennessä. Jos hautaa ei hoideta, voi hautaoikeuden menettää ja kirkkoneuvosto voi lunastaa hautapaikan takaisin, Sorri selittää.
Hautapaikka annetaan suvun hallintaan 25 vuodeksi kerrallaan. Sorri vinkkaa, että haudan hoitokulut voidaan hoitaa perikunnan rahoista, jolloin ne saa perunkirjoituksissa kirjata hautauskuluihin. Hän toivoo, että jokaisen hautaa hoidettaisiin. Jos siihen ei itsellä ole mahdollisuutta, palvelun voi ostaa seurakunnalta.
– Jos hautaa ei hoida, lähellä olevien vainajien omaiset voivat kokea sen häiritseväksi. Monelle hautausmaa on rauhoittumisen paikka, ja rikkaruohoja ja pitkää heinää kasvavat haudat häiritsevät hautausmaan tunnelmaa, Sorri päättää.
