MOTOCROSS 250-kuutioisen 2-tahti-KTM:n matala, mutta hevosvoimia puhkuva ulvonta kaikuu Paraisten Stormälössä sijaitsevan ison ja laakean hiekkamontun parikymmenmetrisistä seinämistä.
Oranssisävytteinen KTM kiertää montun pohjalla kiemurtelevaa Paraisten motocross-rataa ympäri, välillä sinkoutuen kymmenien metrien ilmalentoon ja välillä pöllyttäen soraa monen metrin kaaressa kohti taivasta.
Radan reunassa mieshenkilö pitää sekuntikelloa kädessään ja näyttää peukkua KTM:n selässä ohikiitävälle kuljettajalle. Seuraavalla kierroksella peukku ei enää nouse, ja se on sen merkki, että seuraavalla kierroksella vauhtia pitää löytyä edellistä enemmän.
– Tällaisia vetoja treenaamme paljon. 20–30 minuuttia ajoa, ja kierrosajan pitää olla koko ajan samassa haarukassa. Hyviä, tasaisia kierroksia koko ajan, vaikka väsy alkaa loppua kohden painaa. Ajokunto kehittyy vain ajamalla, sekuntikello kädessään tarkkaavaisesti kuljettajan etenemistä seuraava Harri Laine toteaa.
Hänellä itsellään on vuosikymmenien tausta motocrossista, ja nyt hänen poikansa Jasper on vahvasti isän renkaanjäljissä. Tai itse asiassa syyskuussa 18 vuotta täyttänyt piikkiöläinen lajin lupaus on ollut niillä jäljillä jo pitkään.
– 3-vuotiaana taisin ensimmäisen kerran ajaa motocross-pyörällä, ja kilpaileminen alkoi 7-vuotiaana. Isän ja isoveljen perässä piti päästä myös kokeilemaan ajamista. On tässä siis jokunen kisa jo takana, tauolle kurvannut Jasper Laine sanoo saatuaan kypärän pois päästään.
Yli 10 vuoden kisakokemus
Kisakokemusta syyskuussa 18 vuotta täyttäneellä Jasperilla on siis nuoresta iästään huolimatta jo yli kymmenen vuotta. Ensin 50-kuutioisissa, sitten 65-kuutioisissa ja 85-kuutioisissa, jonka jälkeen 125-kuutioisissa. Ja ensi vuonna kisaamisen pitäisi jatkua jo 250-kuutioisissakin.
– 125-kuutioiset on se kokoluokka, joka erottelee karkeasti noin puolet kisaajista pois. Vauhti kiihtyy, kulut nousevat ja harjoittelu sekä kisaaminen vaativat enemmän sitoutumista, Harri Laine kertoo.
Ja siksi Laineet ovat haastatteluhetkelläkin Paraisten motocross-radalla. Ensi kaudella vaatimustaso kasvaa entisestään, kun kisaaminen nuorten sarjoissa päättyy, ja jäljelle jäävät yleiset luokat, joissa kilpailijoiden ikähaitari ulottuu 18-vuotiaista aina yli 60-vuotiaisiin konkareihin asti.
Ensi kaudella Jasper ajaa ainakin 125-kuutioisten SM-sarjaa ja SM MX2-luokkaa 250-kuutioisella KTM:llä. Näiden lisäksi tarkoituksena on kisata myös kansallisessa MX-Liigassa. Ja siihen päälle vielä joitain kisoja kauden alla Baltian maissa.
– Suomessa kisakausi on verrattain lyhyt, toukokuusta syyskuuhun. Kautta saa pidennettyä hyvin, kun mennään huhtikuussa Viroon tai Latviaan ajamaan ja treenaamaan samalla. Sama resepti toimi hyvin myös ennen tätä kautta, kun olimme käytännössä kaksi viikkoa kisa- ja treenireissulla siinä vaiheessa kun kotimaan kisojen alkua vielä odoteltiin, Harri Laine sanoo.
Kotimaan huipun tuntumassa
Menneellä kaudella Jasper sijoittui SM-nuorten alle 18-vuotiaiden loppupisteissä 7:nneksi, ja oli 125-kuutioisten yleisen SM-sarjan 11:s yli 70 kisaajan joukossa.
– Selvä steppi ja kehitysaskel ylöspäin, ja se antaa hyvin itseluottamusta myös jo ensi kautta silmällä pitäen. Tavoitteena on toki parantaa sijoitusta 125-kuutioisissa jälleen, Jasper Laine tuumii päättäväisesti.
Vaikka ajokunto saavutetaan vain ajamalla, on motocross paljon muutakin kuin pyörän selässä tunti toisensa perään soramontuilla vääntämistä. Jasper Laine pitää peruskuntoa yllä pelaamalla talvisin futsalia Piikkiön Palloseurassa.
– Se on huomattavasti mielekkäämpää kuin lähteä yksin marraskuussa illan pimeyteen lenkille. Ei siitä (futsalista) ihan samanlaisia fiiliksiä saa kuin motocrossista, mutta se pitää hyvin peruskuntoa yllä talven yli.
Eli mitä fiiliksiä motocrossista sitten saa?
– Varmaan adrenaliini on yksi asia, joka syntyy kovasta vauhdista, hypyistä ja tiukoista kisatilanteista. Ei sitä oikein saa mistään muualta, ja siksi tämä on niin hauskaa vuodesta toiseen, Jasper Laine kertoo.
10 000 euron vuosibudjetti
Toki kun kyse on moottoriurheilusta, ei pelkkä kuljettajan rautainen kunto ja osaaminen riitä. Myös kaluston pitää olla kunnossa, jotta menestyminen on mahdollista. Jasper Laine siirtyi viime kaudeksi japanilaiselta Yamahalta espanjalaiseen Gas Gas -merkkiseen 125-kuutioiseen, ja se nosti hänet kertaheitolla lähemmäs kärkeä SM-tasolla.
– Kyllä sillä on merkitystä, Gas Gas sopi heti käteen todella hyvin ja pärjäsimme heti paremmin kilpailussa muita kärkikuljettajia vastaan, Jasper sanoo.
– Ja pitää muistaa, että meillä on käytössä ihan tehdaspyörä ja se on ostettu käytettynä. Jos rahaa olisi enemmän, voisi tällaiseen pyörään sijoittaa 5 000 euron sijaan uutena ja lisävarusteltuna vaikka 15 tai 20 tuhatta euroa, Harri Laine muistuttaa.
Siten päästäänkin yhteen moottoriurheilun kivijalkaan, eli euroihin. Jotta motocrossin ajaminen SM-tasolla ja 125-kuutioisissa on edes mahdollista, vaatii jo pelkkä kauden kiertäminen vähintään 10 000 euron kausibudjettia.
– Ja se on aika lailla meidän budjetti. Teemme niin paljon itse kuin vain mahdollista, jotta euroja kuluisi mahdollisimman vähän. Kyllä siitä hyvää mieltä saa, kun tietää, että tuloslistoilla on päihitetty sellaisia kuskeja ja tiimejä, jotka käyttävät vuodessa harrastamiseen moninkertaisen summan, Harri Laine hymyilee.
Koko perheen harrastus
Laineilla kyse on siis todellakin perheharrastuksesta.
– Koko perheen voi sanoa olevan mukana hommassa. Täytyy olla myös kiitollinen niille tukijoille, jotka ovat mahdollistaneet ajamisen viime vuosina. Eihän tällaista tavallisen työssäkäyvien ihmisten palkoista maksettaisi kokonaan, ei mitenkään, Harri Laine muistuttaa.
Ja samassa hetkessä 15 minuutin mittainen tauko on ohi. Jasper Laine laskee kypärän päähänsä, sitoo remmin kireälle leuan alle ja kiihdyttää voimakkaasti ulvovalla KTM:llä takaisin soravallien väliin. Pian pyörä singahtaakin jo yhdestä Stormälön hyppyreistä 20-metriseen ilmalentoon vain kiihdyttääkseen uudelleen täyteen vauhtiin ennen seuraavan neulansilmän takana odottavaa hyppyriä.
– Nämä ovat syksyn viimeisiä hyviä ajopäiviä. Nyt täytyy ottaa kaikki näistä viikoista irti ennen pitkää talvea, huikkaa isä-Laine suunnatessaan sekuntikellollaan radan varteen näyttämään joko ylä- tai alapeukkua.
Raakaa touhua, mutta sitä sen pitää Suomen huipulla ollakin.
