Keramiikkaharrastuksen suosio on kasvussa ja kansalaisopistojen keramiikkakursseille jonotetaan. Savitöiden harrastaminen kotona on haastavaa, koska polttaminen vaatii kalliin ja sijoittelun kannalta haastavan keramiikkauunin, johon harvalla on mahdollisuutta kotioloissa.
– Kansalaisopistojen lisäksi Turun seudulla on vain muutamia yksityisiä palveluntarjoajia, mutta keramiikkakursseille kysyntää tuntuu olevan enemmän kuin tarjontaa, Janna Kurth sanoo.
Kurth on yksi Osuuskunta Kippolaisten kuudesta jäsenestä. Osuuskunta perusti Kaarinan Koristontielle hiljattain Keramiikkastudio Kippolan, jossa aiotaan järjestää keramiikkakursseja.
– Kurssit on suunnattu aloittelijoille ja tänne voi tulla kuka vain ilman kokemusta savitöistä, Matias Lehto sanoo.
– Jos ei ole koskenutkaan saveen, mutta haluaisi kokeilla, niin tämä on juuri oikea paikka, Vilma Jokinen jatkaa.
Loppuvuoden kurssivalikoimassa on yhden illan kursseja, joissa valmistetaan eri teemojen mukaan esimerkiksi mukeja, kynttilänjalkoja ja joulukoristeita. Kevään kurssivalikoimaan tulee tarjolle pidempiäkin kursseja. Lisäksi Kippolassa tarjotaan yksityiskursseja ryhmille.
Innostus Kaarinan kansalaisopistolta
Kaikki kuusi osuuskunnan jäsentä, joihin kuuluvat Kurthin, Lehdon ja Jokisen lisäksi Essi Lustre, Sanna Pohjola ja Tanja Lehtinen, ovat keramiikkaharrastajia, jotka ovat harrastaneet keramiikkaa kahdesta viiteen vuoteen, pääosin kansalaisopiston kursseilla. Osuuskunnan pyörittäminen ja keramiikan teko on kaikille harrastus, päivätöissä he käyvät toisaalla.
– Olen kokeillut lapsena jonkin verran keramiikantekoa, sillä äitini on keramiikkaopettaja, mutta vasta muutama vuosi sitten innostuin siitä kunnolla, Lehto kertoo.
Osuuskuntalaisia yhdistää intohimo keramiikan tekemiseen, sekä esimerkiksi perhesuhteet tai työkaveruus. Sekä Lehto, Pohjola, Jokinen ja Lehdon puoliso Essi Lustre ovat kaikki harrastaneet keramiikan tekemistä Kaarinan kansalaisopistossa. Janna Kurth ja Vilma Jokinen ovat sisaruksia, ja osuuskunnan kuudes jäsen Tanja Lehtinen on puolestaan Jokisen työkaveri.
Tukea toisista
Alun perin Kippolaiset etsi vain yhteistä työtilaa, eikä tarkoitus ollut järjestää kurssitoimintaa. Sopiva tila löytyikin Koristontie 1:stä, eikä sen vuokraamisessa aikailtu.
– Tiloja on tosi vaikea löytää, joten päätös piti tehdä nopeasti, Kurth sanoo.
Nyt uusissa tiloissa on valmisteltu toimintaa puolen vuoden ajan. Kaikki on pitänyt hankkia tyhjästä, pöydistä maalipensseleihin, verkkosivuista osuuskunnan perustamiseen.
Pian idea kurssitoiminnasta alkoi itää. Aluksi he arkailivat opettamisen kanssa, koska kukaan heistä ei ole keramiikan ammattilainen.
– Olen ammatiltani opettaja, joten itse opettaminen ei jännitä, mutta se, että olenko pätevä opettamaan näitä asioita muille, Kurth sanoo.
Empiminen unohtui kun he muistivat, miten kivaa keramiikan tekeminen on.
– Haluamme jakaa sitä iloa muillekin! Ja vaikka meistä kukaan ei tiedä kaikkea, niin yhdessä meillä on kuitenkin laaja osaaminen.
Kursseja osuuskuntalaiset vetävät yhdessä, joten jokaisella kurssilla mukana on useampi opettaja. He kertovat, että ovat myös oppineet paljon toisiltaan.
– Joku osaa yhden asian ja toinen toisen, ja olemme opettaneet toisillemme eri tekniikoita. Se vahvuus tässä useamman ihmisen osuuskunnassa on, että me saamme tukea toisistamme, he kuvaavat.
Konkreettista tekemistä
Kursseille on jo löydetty hyvin ja esimerkiksi jouluinen lapsi–aikuinen-keramiikkakurssi on jo täyteen varattu. Useampi yksityiskurssikin on jo tilattu. Tosin osuuskuntalaiset olivat varautuneet pahempaan.
– Laskimme riskin siten, että vaikka emme saisi kurssitoimintaa pyörimään, niin sitten tämä olisi vain kallis harrastus meille itsellemme. Mutta onneksi kurssit näyttävät vetävän.
Koska osuuskuntalaiset ovat itse intohimoisia keramiikan harrastajia, he tietävät mistä keramiikkainnostus ja harrastuksen suosion nousu johtuvat.
– Tekeminen on rentouttavaa ja se pakottaa pysähtymään. Kädet savessa ei voi olla puhelimella, Kurth sanoo.
– Monen työelämä on nykyisin myös hyvin abstraktia. Keramiikka on sille vastapainoa, se on konkreettista tekemistä, jossa näkee oman käden jäljen ja saa valmista aikaiseksi, Jokinen kuvaa.
