Varsinais-Suomen hyvinvointialueen virka- ja luottamushenkilöt puivat parhaillaan Varhan ensi vuoden talousarviota. Lienee sanomattakin selvää, että edessä on kipeitä päätöksiä. Rahaa ei ole riittävästi.
Niukkuus heijastuu kaikkialle. Asiakasmaksut kohoavat, ja osaa palveluista supistetaan, jopa lopetetaan. Nykyajan muotisana, priorisointi, nousee arvoon arvaamattomaan.
Priorisoinnin lisäksi puheenparsissa esiintyy usein sana ”ennaltaehkäisy”. Jotta kansalaiset eivät ajautuisi kalliin erikoissairaanhoidon piiriin, olisi panostettava ennaltaehkäisevään työhön.
Ääneen lausutut virkkeet ja konkreettiset teot eivät kuitenkaan pelaa yhteen. Matalan kynnyksen eheyttävistä ja ennaltaehkäisevistä palveluista karsitaan kovalla kädellä.
Kerroimme taannoin kaarinalaisen Kohtaamispaikka Kiesin tulevaisuudennäkymistä. Kaikille avoin Kiesi on tarkoitettu työikäisille aikuisille, jotka painiskelevat mielenterveydellisten haasteiden kanssa. Toiminta on anonyymiä ja liki tyystin maksutonta. Kuskinkadulla sijaitsevaan kohtaamispaikkaan voi vain kävellä sisään, nauttia kupposen kuumaa ja lukea vaikkapa päivän lehden.
Ei ole kuitenkaan lainkaan varmaa, että Kiesi avaa ovensa vuodenvaihteen jälkeen. Se saa rahoituksensa Sosiaali- ja terveysjärjestöjen avustuskeskus Stealta sekä Varsinais-Suomen hyvinvointialueelta. Tukia on jo supistettu, ja supistetaan edelleen.
Stea-avustuksiin käytetään ensi vuonna 79,5 miljoonaa euroa vähemmän kuin tänä vuonna. Määrärahojen kokonaissumma laskee täten noin 384 miljoonasta 304 miljoonaan euroon.
Hyvinvointialueiden talous kautta maan on kuralla. Taloudellinen tasapaino pitäisi saavuttaa vuoden 2026 loppuun mennessä, mutta vaikealta näyttää.
Hyvinvointialueiden saama valtion rahoitus on yleiskatteellista, eli alueet voivat itse päättää siitä, miten ja mihin rahat käytetään. Asioita on priorisoitava, laitettava tärkeysjärjestykseen.
Kiesin kaltaisten paikkojen sulkeminen voi johtaa kasvavaan erikoissairaanhoidon tarpeeseen. Onko ”ennaltaehkäisy” totinen tavoite vai pelkkää sanahelinää?
