Tampereen yliopiston arkkitehtiopiskelijat visioivat, miltä Piikkiö voisi näyttää 2040-luvulla – ”On pakko kommentoida, että näissä töissä näkyy ilahduttavasti nimenomaan konkretia”

0
Täysi Kaarina-sali seurasi opiskelijatöiden esittelyä. Kuva: Jan Sundman

Piikkiössä pitäisi hyödyntää Piikkiönlahdesta läpi keskustaajaman kiemurteleva Makarlanjoki huomattavasti nykyistä paremmin. Tai ainakin siinä nähdään selvää potentiaalia luonnonläheiseen asumiseen ja uusien asukkaiden houkuttelemiseen.

Tämä kävi ilmi, kun Tampereen yliopiston arkkitehtiopiskelijat esittelevät omia tulevaisuuden suunnitelmiaan Piikkiön elävöittämiseksi ja kasvattamiseksi.

Useissa töissä junaseisakkeen paikka oli siirretty nykyisestä vanhasta asemarakennuksesta katsottuna itään, lähemmäs Makarlaan kohoavaa uudisrakennusaluetta.

Kaarina-talon keskiviikkoiltapäivässä esiteltiin viime viikolla (20.11.) kaikkiaan 12 eri työtä, joiden keskimääräinen viesti oli selvä: keskustaajamaan saadaan houkuteltua uusia asukkaita, kun nykyinen kirjastorakennuksen ja sitä vastapäätä sijaitsevien liikerakennusten väli hyödynnetään koko Piikkiön torikeskuksena aiempaa paremmin, mutta muuttajille tarjotaan myös luonnonläheinen vehreä asuinalue Makarlasta.

Lähes jokaisen oppilastyön keskiöissä olikin 400–550 asukkaan uuden asuinalueen kohoaminen nimenomaan Makarlanjoen varteen.

– Työmme pääteemana oli alusta lähtien se, että takapihalta pitää päästä luontopolulle. Makarlanjoen molemmin puolin voisi suunnitella virkistysreittiä, ja lähemmäs keskustaa puolestaan voisi suunnitella niin kaupunkipientalojen korttelia kuin pientalokorttelia, mietti yhtä visioista esitellyt Tampereen yliopiston arkkitehtiopiskelija Jenni Forsman.

Paulus Katajiston, Saana Kuparin, Emelie Malmin, Tiia Sääsken ja Emma Törnblomin näkemys Makarlan asuinalueesta oli kenties pitkälle viedyin. Se sisälsi Turun yliopiston satelliittikampuksen, joka olisi helposti saavutettavisssa lähijunaliikenteen myötä.

Piikkiö kasvaa itään

Lähes kaikissa töissä tulevaisuuden kasvusuuntana nähtiin uudisrakentamisen näkökulmasta siis nykyisen keskustaajaman itäpuoli. Myös kirkon, kirjaston ja keskustan liikerakennusten muodostama kolmijalka ja sen kehittäminen nähtiin yleisen viihtyvyyden kannalta tärkeänä.

Liikennettä Hadvalantiellä tulisi vähentää ja ennen kaikkea hidastaa, minkä myötä kirjaston ja nykyisen liikerakennuksen väliin jäävä paikoitustila voitaisiin muuttaa aidoksi toriaukeaksi. Sellaiseksi, jonne ei olisi autolla pääsyä ollenkaan.

– Ekologisen liikkumisen tukeminen ja vehreän kaupunkikuvan esiintuominen olivat meidän työssämme keskiössä, sanoo arkkitehtiopiskelija Tuuli Kruuti, jonka työryhmän työotsikko kuului Pehmeä Piikkiö.

Suurimmassa osassa töistä Piikkiön uuden tulemisen tulevaisuus nähtiin nimenomaan idässä, eli Makarlassa. Kuva poimittu Heidi Aholan, Markus Atarahin, Tiiu Halénin, Tuuli Kruutin ja Eero Sädemäen työstä.

Arkkitehtiopiskelijat olivat ennen töidensä julkistusta tehneet aiemmin syksyllä maastokäynnin Piikkiössä, minkä jälkeen ideoita ja visioita oli hiottu yhdessä niin sanottujen sparraajien, eli pitkän linjan piikkiöläisten kanssa. Vaikka opiskelijat olivat eri puolilta Suomea, näkyi lopputuotteissa paikallistuntemus jopa hämmentävän hyvin.

– On pakko kommentoida, että näissä töissä näkyy ilahduttavasti nimenomaan konkretia ja suunnitelma-alueen tuntemus. Se on kuitenkin aivan avainasemassa, kun suunnitelmia myydään eteenpäin, kehaisi paikalle esityksiä seuraamaan saapunut Varsinais-Suomen liiton maakunta-arkkitehti Virpi Mamia.

Piikkiön keskustan elävöittämisen avaimena nähtiin se, että liikennettä vähennettäisiin ja hidastettaisiin, jotta kirjastoa vastapäätä syntyvä toriaukea houkuttelisi sekä palveluita että vierailijoita. Kuva Kristiina Borgenströmin, Vera Enkvistin, Jenni Forsmanin, Catherine Huynhin ja Kaisa Tupalan työstä.

12 opiskelijatyötä

12 opiskelijatyötä käytiin Kaarina-salin iltapäivässä tiiviisti läpi runsaassa 2,5 tunnissa. Paikalle oli saapunut kourallinen piikkiöläisiä seuraamaan esitysten antia, ja ainakin esitysten väleihin annettujen katsomokommenttien perusteella työt vakuuttivat myös he, jotka jo Piikkiössä asuvat.

Erityisesti kehuttiin sitä, miten junaliikenne oli nostettu kaikissa skenaarioissa yhdeksi vetovoimatekijäksi.

– Se on totta kai tärkeä edellytys sille, että Piikkiö voi kehittyä ja kasvaa tulevaisuudessa. Toivottavasti päätökset etenevät siihen suuntaan, että lähijunaliikenne seudulla kehittyisi ja Piikkiökin linkittyisi sen myötä yhä vahvemmin kasvavaan Turkuun ja Kaarinaan, tuumi Kaarinan kaupunginarkkitehti Taina Riekkinen.

Maakunta-arkkitehti Virpi Mamia iloitsi töiden konkretiasta. Hänen mukaansa sitä on huomattavasti helpompi myydä eteenpäin kuin yleisluontoisuutta. Kuva: Jan Sundman

Molemminpuolista hyötyä

Tampereen yliopiston arkkitehtiopiskelijat tekevät vastaavan tyyppisiä kurssisuorituksia vuosittain, joskin edellisestä visiitistä Turun seudulle oli jo aikaa. Arkkitehtuurin yksikön päällikkö ja kurssin vetäjä, arkkitehti Minna Chudoba näki Piikkiön tulevaisuuteen kurkistamisen hyödyllisenä myös yliopiston näkökulmasta.

– Tällä tavoin opiskelijat saavat oikean kohteen suunniteltavakseen ja kuulevat samalla kaavan laatijoiden arjen työstä. Tulokset ovat sitten Kaarinan kaavoituksen hyödynnettävissä, eli hyöty on toivottavasti molemminpuolinen.

Kaarinan kaupunginarkkitehti Taina Riekkinen kiitteli vuolaasti opiskelijoita, jotka olivat tehneet suuren työn selvittääkseen myös piikkiöläisten omia tulevaisuuden toiveita suunnitelmia varten. Kuva: Jan Sundman

Kaarinan kaupunginarkkitehti Riekkisen mukaan hyöty tulee nimenomaan olemaan molemminpuolinen. Työt toimivat pohjana niille yleisötilaisuuksille, joita Piikkiössä järjestetään ensi vuonna alueen tulevaisuudensuunnitelmia koskien.

– Nämä mainiot työt ovat hyvä pohja keskustelulle. On aivan eri lähtökohta suunnitella tulevaa kun meillä on selkeitä kuvia ja ideoita ihmisille näytettäväksi keväällä, hän iloitsi.