Missä ihmeessä on Kaarinan pappila? Tähän kysymykseen on pysähtynyt moni, joka on lukenut Ann-Christin Antellin rakettimaisen suosion saaneita historiallisia romaaneja.
Jos lukija on mennyt Hovirintaan Kaarinan kirkolle, hän on todennäköisesti katsonut epäuskoisena 1980-luvulla noussutta tiilirakennusta ja sitä ympäröivää betonilähiötä. Onko pappila fiktiota?
Ei. Puuvillatehdas-trilogiassa eletään todellisessa Kaarinan pappilassa. 1800-luvulla Kaarinan pitäjä ei vain ollut vielä luovuttanut Turulle merkittävää osaa pinta-alastaan ja väestöstään.
– Lukijoilla on usein tarve verrata romaaneja oikeaan historiaan, mutta tarinan keskellä en voinut selittää, minkä nimiseksi pappila tuli myöhemmin, Antell kommentoi.
Moni lukija on hänen romaaniensa kautta kiinnostunut ensimmäistä kertaa historiasta. Historiaa tähänkin siis: Kaarinalta siirtyi valtavat maa-alueet osaksi Turkua romaanitrilogian kuvaaman ajanjakson jälkeen, vuonna 1939. Samassa rytäkässä menivät Kaarinalle nimensä antanut keskiaikainen kirkko sekä pitäjän kuntakeskus.
Tosin kirkko ja pappila pysyivät vielä 1990-luvun alkuun saakka Kaarina-nimisinä, sillä seurakunta piti kiinni vanhoista rajoista. Sitten seurakunta jakautui kahtia, ja Hovirinnan seurakuntakeskus nimettiin Kaarinan kirkoksi. Keskiaikainen kirkko sai uuden Katariina-nimen.
Kirkon hautausmaalta alkaa Puuvillatehdas-trilogia, ja sinne se myös päättyy. Kirkon vieressä oli ja on yhä pappila: vuonna 1816 valmistunut rakennus, joka on romaaneissa Jenny-päähenkilön koti.
Idea hautausmaalla
Antell on tullut käväisemään Kaarinan eli Katariinan pappilassa ja katselee ympärilleen.
Nykyinen pääsali on salina myös kirjoissa, ja siellä Jenny syö esimerkiksi jouluaterian. Yksi alakerran vanhoista kamareista on muuttunut sivusaliksi, mutta sinne Antell kuvitteli Jennyn isän työhuoneen. Keittiö on samalla paikalla sekä nyt, 1800-luvulla että kirjassa.
Antell itse asuu lähistöllä Kaarinan entisillä mailla. Pappila tuli romaanien päänäyttämöksi hänen odotellessaan kerran lastaan koulusta kirkon hautausmaalla.
– Olin nähnyt unessa kirjojeni ensimmäisen tarinan ja mietin, keitä henkilöt voisivat olla. Hautausmaalla keksin, että Jennyhän voisi asua pappilassa ja olla Kaarinan rovastin tytär. Kirkkoherrat olivat oppineita, ja pappiloiden kautta uudet ideat levisivät kyliin.
Pian kirkko vietti juhlavuotta, ja Antell pääsi pappilaan kuuntelemaan Kimmo Ikosen ja Iina Paasikiven historialuentoa alueesta.
– Turku on Suomen vanhin kaupunki, mutta kaikkein vanhin Turku on ollut Kaarinassa, Antell hämmästelee.
– Herättää nöyryyttä kävellä näillä ihan samoilla poluilla kuin on kävelty tuhansia vuosia sitten.
Kaarinat ja Katariinat sekaisin
Kimmo Ikonen osuu paikalla myös nyt, sillä pappilassa on alkamassa historiakerho. Hän kertoo, että pappilan rakennutti Turun akatemian professori ja Kaarinan kirkkoherra Erik Gabriel Melartin, josta tuli myöhemmin arkkipiispa.
Pappila toimi vielä 1990-luvun alussa kirkkoherran asuntona. Lisäksi siellä on ollut koulu ja vuokralaisia. Juhla-, kokous- ja toimistorakennukseksi pappila remontoitiin vuonna 2005.
Seurakunnan työntekijät muistelevat, miten kunnostusrahoista jouduttiin taistelemaan, sillä lähellä Maarian pappila oli juuri remontoitu kalliilla.
He kertovat myös, että edelleenkin Kaarinat ja Katariinat menevät ihmisillä sekaisin. Hää- ja hautajaisvieraita on päätynyt väärään kirkkoon.
– Kirkko oli 700 vuotta Kaarinalla, joten ei ihme, jos muistetaan väärin, Ikonen naurahtaa.
Talvisotajouluksi Littoisiin
Antellin kirjoissa vilahtelee todellisia henkilönnimiä ja paikkoja vanhasta Kaarinasta. Niistä esimerkiksi Simolan talo on yhä olemassa ja nykyään seurakuntatalona.
Myös Littoinen on päässyt mukaan, trilogian viimeiseen osaan.
– Kun luin Barkerin puuvillatehtaan historiasta, kävi ilmi, että se fuusioitui Littoisten puuvillatehtaan kanssa 1940-luvulla. Päädyin siihen, että taustatekijänä olisi ollut romantiikkaa ja aikaistin tapahtumia 1920-luvulle, Antell taustoittaa.
Sankarin nimi vaihtui kirjassa oikeasta Schnittistä Falkeksi.
Littoisissa ollaan myös Antellin tämänsyksyisessä Puuvillatehtaan joulutarinat -kirjassa. Yksi sen kolmesta kertomuksesta kertoo talvisotajoulusta verkatehtaalla sekä Schnittin eli Falken linnassa. Linna oli silloin ja on yhä yksityiskotina.
Antell oli törmännyt Littoisten historiaa setviessään verkatehtaan todelliseen, dramaattiseen tapahtumaan talvisodassa. Juonipaljastusten vuoksi tapahtumienkulkua ei tässä kerrota, mutta se on tosi. Antell vain siirsi sen helmikuusta jouluun.
– Kaikki kirjassa kuvatut rakennukset ovat todella olemassa, samoin monet sivuhenkilöt. Esimerkiksi haulikolla lentokonetta ampunut mies oli senniminen kuin kirjassa.
Antell nauttii jouluista, mikä on näkynyt hänen romaaneissaan. Kustantamo keksi pyytää häneltä virallisia joulutarinoita.
– Ajattelin, että mikä ettei. Lukijat olivat muutenkin kyselleet, voisinko jatkaa päähenkilöiden elämää.
Kuusisto vuorossa seuraavaksi
Maaliskuussa tulee painosta ensimmäinen osa Antellin uudesta historiallisesta trilogiasta eli Adelin tyttäristä. Kirja keskittyy Naantaliin, mutta toisessa kirjassa ollaan jälleen Kaarinassa.
– Kakkososa tapahtuu Kuusistossa. Lisäksi mukana on Tuorla Piikkiöstä, Antell paljastaa.
Jouluaattona Antell käy yleensä Kaarinan eli Katariinan kirkossa lasten jouluhartaudessa.
– Kirkko on silloin todella tunnelmallinen, ja on ihanaa kuulla lasten ääniä, kun omat lapseni ovat jo isoja.
