Löysin taannoin vihkon peruskouluajoiltani. Ensimmäisellä sivulla luki: ”Huomenna alkaa vuosi 2015. Mitähän jännää uusi vuosi tuo tullessaan?”
Kymmenen vuotta myöhemmin esitän saman kysymyksen itselleni, pohtiessani omaa uudenvuodenlupaustani. Aloittaako taas haaste lukea tietty määrä kirjoja vai spagaatin harjoittelu? On hauskaa mutta myös tärkeää pohtia hassujakin tavoitteita ja visioida tekemistä ensi vuodelle.
Olen vakaasti sitä mieltä, että jokainen tarvitsee elämäänsä unelmointia ja pohdintaa aina silloin tällöin, ja uuden vuoden alkaessa siihen on hyvä mahdollisuus. Mikä viime vuodessa oli kivaa? Mitä haluan ensi vuonna tehdä toisin tai enemmän? Haaveilu itsensä kehittämisestä, uuden oppimisesta, menestyksestä tai ajasta rakkaiden kanssa näyttää, mitä kaipaamme lisää arkeen, ja sen muotoilu uudenvuodenlupaukseksi voi olla hauska startti vuoden alkuun.
Paitsi jos on kuin minä, jonka lupaukset pikamuodin ostamisen lopettamisesta ja leuanvetojen treenaamisesta unohtuvat arjen kiireissä viimeistään ennen kesää, ja sitten into niiden toteuttamiseen romahtaa. Siksi osittain myös kyseenalaistan uudenvuodenlupaukset. Sen sijaan, että lupaisi jotain, mikä ensimmäisen vastoinkäymisen jälkeen muuttuu turhaksi, voisi koittaa keksiä niitä asioita, joita oikeasti haluaisi tehdä tulevana vuonna. Asioita, jotka tuottavat itsessään iloa.
Loppujen lopuksi uudenvuodenlupauksissa on mielestäni kyse juuri unelmoinnista ja hauskanpidosta. Olipa arjessasi tarvetta uudenvuodenlupaukselle tai ei, haaveilu voi näyttää, mikä sinulle on elämässä juuri nyt merkityksellistä. Vaikka huomisen jälkeen arki jatkuukin taas samanlaisena, kannustan silti pohtimaan, mistä sinä haaveilet.
Hyvää uutta vuotta!
Eeria Niskakoski
