Vanha Suurtori ja Tuomiokirkonpuisto täyttyvät ensi tiistaina ääriään myöten, kun Suomen Turussa julistetaan joulurauha. Puoliltapäivin suoritettava rituaali kuuluu monen aattoperinteisiin. Paikan päällä oli viime vuonna yli 18 000 henkeä, ja televisiosta julistusta seurasi liki 1,35 miljoonaa katsojaa.
Nykyisin joulurauha on muodollisuus, mutta 1800-luvun loppuun saakka sillä oli oikeudellista merkitystä. Sakot olivat rauhan aikana kaksinkertaisia. Pahantekijöitä uhkaillaan yhä edelleenkin ankarilla rangaistuksilla, mutta rikoslaissa ei erillisiä joulurauhapykäliä ole.
Joillekin joulurauha on valitettavasti vain sanahelinää. Mannerheimin Lastensuojeluliiton lasten ja nuorten puhelimeen tulee jouluna 100–300 soittoyritystä päivässä. Yhteyttä otetaan lisäksi chat-viestipalvelun kautta.
Joulunpyhät nostavat apua hakevien määrää myös SOS-Lapsikylän ylläpitämässä Apuu-chatissa. Joka päivä auki olevalla alustalla käytiin viime vuonna kaikkiaan 35 000 keskustelua.
Syyt yhteydenotoille vaihtelevat. Useat lapset kertovat jouluinnostuksestaan, mutta valitettavan moni painiskelee pelon, jopa itsetuhoisuuden kanssa.
Viranomaisten tietoon tulleissa pari- ja lähisuhdeväkivaltarikoksissa oli viime vuonna 12 300 uhria. Alaikäisiä uhreja oli 3 100, 12,2 prosenttia edellisvuotta enemmän.
Vanhempien lapsiinsa kohdistamaa väkivaltaa ilmoitettiin 10 prosenttia enemmän kuin edellisvuonna. Kaikkiaan tapauksia tuli tietoon 2 900. Valitettavan monet teot jäävät kuitenkin pimentoon.
Mistä edellä mainittu trendi johtuu? Ja ennen kaikkea: mitä tilanteen kohentamiseksi voidaan tehdä? Miksi aikuinen kokee tarpeelliseksi käydä käsiksi lapseen?
Kaarinan kaupunki lahjoitti kuluvan vuoden joulukorttivaransa Turun ensi- ja turvakoti ry:n alaiselle Pilari-toiminnalle. Toiminnalla edistetään lähisuhdeväkivallan vastaista työtä. Tarvetta näyttää todellakin olevan.
