Tekoäly sitä ja tekoäly tätä. Pelkoa, inhoa ja toisaalta orastavaa toiveikkuutta. Uhka vai mahdollisuus? Keskustelu tekoälystä on kiihtynyt nollasta sataan. Vaikka kyseessä ei ole mikään uusi keksintö, on viimeaikainen muutos tullut professori Jouni Isoahon sanoin ”vyöryen”.
Mitä tiedämme ja mihin pitäisi varautua? Se ainakin lienee varmaa, että tekoäly on tullut pysyäkseen. Keinoäly ei ole enää pelkkä videopelivastustaja, vaan myös opiskelu- ja työväline, niin hyvässä kuin pahassakin. On siis syytä varautua kaikkeen. Siihenkin, että työpaikkoja palaa alta.
Vain muutos on pysyvää. Ihmisen on valvottava tekoälyä eikä päinvastoin. Vaikka tekoäly ottaisikin tietyt työtehtävät hoitaakseen, ei se pärjää yksinään. Käytänteet muuttuvat ja muovautuvat. Jouni Isoahon sanoin: ”Ihmisen ja tekoälyn yhdistelmä on aina parempi kuin pelkkä tekoäly”.
Turun yliopisto on mukana kolmevuotisessa hankkeessa, jonka tarkoituksena on opastaa yrityksiä tekoälyn moninaiseen maailmaan. Tekoäly on parhaimmillaan työkalu, joka tehostaa ja sujuvoittaa yrityksen päivittäistä arkea. Se voi hoitaa tietyt ”pakkopullat”, jolloin henkilöstöllä jää aikaa esimerkiksi uusien tuotteiden innovointiin.
Pitääkö siis olla huolissaan? Ei välttämättä. Pikemminkin varovaisen optimistinen.
Emme tietenkään halua, että hoitava lääkärimme on läpäissyt yliopistotenttinsä ChatGPT:n avulla. Tuskin haluamme sitäkään, että lukemamme kirjat, katsomamme elokuvat tai ihastelemamme taideteokset ovat tekoälyn tuottamia. Kaipaamme inhimillisyyttä.
Lainaan jälleen Jouni Isoahoa: ”Kulkevasta junasta ei kannata jättäytyä pois”. Emme voi sulkea silmiämme tekoälyltä. Sitä on hyödynnettävä eettisesti ja sopivalla tavalla. Kouluissakin.
P.S. tähän pääkirjoitukseen ei käytetty tekoälyä millään tavalla.
