Asia on siinäkin mielessä ajankohtainen, että suomalaiset ovat jälleen jokavuotiseen tapaan tarttuneet tuhansien kilojen edestä erilaisiin sekatavaratalojen jouluvalotarjouksiin. Valoja on hamstrattu ensin syksyn orastavassa pimeydessä ”kausivaloiksi” pihapuiden ja -aitojen somisteeksi, ja joulunalusviikoilla uudet valosarjat on ripusteltu satoihintuhansiin joulukuusiin eri puolilla maata. Harmillisen usein nuo samaiset syksyllä hankitut valoköynnökset päätyvät alkuvuoden aikana jätekeräysastioihin, ja usein vieläpä sekajätteen joukkoon.
Koska asia on jälleen kuukauden, viimeistään kahden kuluttua ajankohtainen, on hyvä muistuttaa joulu- ja kausivalojen oikeaoppisesta kierrättämisestä. Jos siis päätyy niin surkeaan ratkaisuun, että aikoo luopua valoista ennen seuraavaa kaamosjaksoa. Sekajätteeseen metrien mittaisia valoköynnöksiä ei saa sulloa, vaan ne kuuluvat aina sähkö- ja elektroniikkaromun sekaan. Eli toisin sanoen SER-jätteen vastaanottopisteisiin. Paras ratkaisu tietysti on, jos päädytään Kaarinan malliin, eli kierrätetään valot seuraavalle tarvitsijalle.
Kaarinan viheraluepäällikkö Terho Marttila vinkkasi lehteä kaupungilla lähes 20 vuotta käytössä olleiden jouluvalojen uudesta elämästä satojen kilometrien päässä. Hän tuumi, että jouluvaloista voisi löytyä ajatuksen siemen esimerkiksi Pahimukselle. Kyseinen joulutarina on kuitenkin niin hieno ja esimerkillinen, että siitä sietää kirjoittaa Pahimuksen ylläkin.
Jan Sundman
