Naantalin rikospoliisissa työskentelevä Harri Nurmi saa pöydälleen uuden tapauksen. Tutkinta aloitetaan kiireesti, sillä kyseessä on murhapoltto.
Eletään vuotta 1997. Teknologia ja tutkimusmenetelmät ovat kehittyneet, mutta poliisilla on aina ollut omat keinonsa ja vainunsa. Tällä kertaa johtolangaksi löytyy auto, jonka rekisterinumero vie Viroon, tarkemmin ottaen Pärnuun.
– Kävin siellä useaan otteeseen ja majoituin hotellissa. Kun reissuja alkoi kertyä, mietin, miksen ostaisi asuntoa, kaarinalainen Nurmi kertoo.
Nurmi ei lähtenyt asuntokaupoille vain rikosta ratkaistakseen.
– Tykästyin paikallisiin ihmisiin ja kulttuuriin, hän selventää.
Nurmi siirtyi eläkkeelle vuonna 1999. Murhapoltto jäi ratkaisematta, vaikka jonkinasteisia todisteitakin oli.
– Mutta Virosta tuli minulle kuin toinen kotimaa, Nurmi kiteyttää.
Kirkko paloi poroksi
Harri Nurmi nimitettiin eläköidyttyään Varsinais-Suomen reserviläispiirin Viron-yhteyshenkilöksi. Hän edusti etelänaapurissa myös paikallista lionsklubia.
Nurmi on tehnyt vuosikymmenten aikana paljon hyvää. Tästä työstä hänet palkittiin elokuussa.
Pärnusta vajaan 30 kilometrin päässä sijaitsee entinen Torin kunta, jossa seisoi aikanaan merkittävä kivikirkko. Kirkko rakennettiin Pärnujoen korkealle rannalle vuonna 1854, mutta sen kohtalo oli karu. Vuonna 1944, toisen maailmansodan hiljalleen lähestyessä loppuaan, saksalaiset räjäyttivät joen yli vieneen sillan ja sytyttivät kirkon palamaan.
Jäljelle jäivät vain graniittiset muurit. Muutoin kirkko paloi poroksi.
Paikallisilla ihmisillä oli vahva tahtotila. Kirkkoa toivottiin uudelleenrakennettavaksi. Neuvostovallan edustajat vastustivat ajatusta: rauniot määrättiin lopullisesti tuhottavaksi. Käskyä ei kuitenkaan täytetty.
Hajanainen joukko tavan tallaajia ja tahoja käynnisti kirkon jälleenrakentamisen suunnittelutyön vuonna 1989. Kuokka oli tarkoitus iskeä maahan seuraavana vuonna, mutta Moskova teki edelleen vastarintaa. Paikalle lähetettiin laskuvarjojääkäreitä ja röykkiöittäin sotilasajoneuvoja, muun muassa 28 tankkia ja kahdeksan taisteluhelikopteria.
Neuvostoliitto oli luhistumassa. Viro ilmoitti uudelleenitsenäistyvänsä 20. elokuuta 1991. Torin kirkon jälleenrakentaminen voitiin aloittaa.
Nimi marmoritauluun
Kirkkoa rakennettiin hiljalleen ja pääosin talkoovoimin. Torin kirkon jälleenrakentajien yhdistys perustettiin vuonna 1997.
Mutta miten kaarinalainen Harri Nurmi liittyy tapaukseen? Voisi sanoa, että hyvin olennaisesti – hän oli aktiivisesti mukana jälleenrakentamisessa. Nurmi otti kirkosta itselleen sydämenasian.
Kirkolla järjestettiin Viron uudelleenitsenäistymisen vuosipäivänä – siis 20. elokuuta – tilaisuus, jossa muistettiin pyhäkön eteen ahertaneita ihmisiä. Nämä henkilöt saivat nimensä marmoritauluun, joka paljastettiin juhlallisuuksien aikana.
– Siellä on toinenkin suomalainen minun lisäkseni, Nurmi tietää.
Itse kirkkorakennuskin on osin suomalainen.
– Onhan siihen käytetty Vehmaan punaista graniittia, Nurmi täsmentää.
Torin kirkko nimettiin virallisesti virolaissotilaiden ja toisen maailmansodan uhrien muistokirkoksi vuonna 2001. Kirkon sisäseinillä on 18 muistolaattaa, joissa on toisessa maailmansodassa kuolleiden tai vankileireillä murhattujen Vapaudenristin ritarien nimet.
Vuonna 2003 paljastettiin kirkon seinustalle Viron ensimmäinen ratsastajapatsas, kuvanveistäjä Mati Karminin muotoilema ”Pyhän Yrjön kamppailu lohikäärmeen kanssa”. Monumentaalinen patsas on omistettu vapaussodan voitolle ja Viron jälleenitsenäistymiselle.
Helppoa ja vaivatonta
Harri Nurmi luopui Pärnun-asunnostaan pari vuotta sitten. Reissaaminen ei siihen kuitenkaan loppunut.
Nurmi vietti Virossa juuri ennen haastatteluhetkeä useamman viikon, eikä kyseessä suinkaan ollut vuoden viimeinen saati ensimmäinen vierailu.
– Olen käynyt tänä vuonna Virossa ehkä seitsemän tai kahdeksan kertaa, Nurmi laskeskelee.
Hän on luonut kuluneiden vuosien aikana useita ystävyyssuhteita paikallisten kanssa.
– Viroon oli helppo kotiutua. Ihmiset ovat mukavia ja heihin on vaivatonta tutustua, Nurmi näkee.
– Majoitun nykyään tuttavieni luona, kun omaa kämppää ei enää ole, hän lisää.
”Siellä on menty monessa jo Suomen ohi.”
Myytinmurtaja
Asiat ovat muuttuneet reilun 25 vuoden aikana.
– Kaikki on kallistunut, ja Viro on ylipäätään länsimaalaistunut. Siellä on menty monessa jo Suomen ohi, Nurmi pohtii.
– Pärnussa on tietenkin se kylpylähomma, joka vetää porukkaa, hän jatkaa.
Nurmen tehdessä tuttavuutta Viron ja virolaisten kanssa käytti hän usein kommunikointiin suomen, englannin ja eestin sekoitusta. Nyttemmin paikallinen kieli sujuu kaarinalaiselta jo mallikkaasti.
Mediassa ja kahvipöytäkeskusteluissa välitetään usein kuvaa suomen kielen taitoisista virolaisista. Onko olettamuksessa perää?
– Kyllä. Yllättävän monet osaavat suomea, Nurmi vahvistaa.
