Tammikuu tarkoittaa monelle kaduntallaajalle uutta alkua. Erinäisiä lupauksia on tehty: käynnistetään elämäntapamuutos, ollaan muutama viikko ilman väkijuomaa. Parempi minä, versio 2.0. Se on monen tavoite.
Ihminen vain on kovin ailahtelevainen eläin. Kun nuutinpäivä on selätetty ja joulukuusi viety takaisin synnyinsijoilleen lähimetsään, koittaa pelottavan tasainen arki. Ei enää pyhien lyhentämiä työviikkoja tai kirjolohenmätiä ranskankermapedillä. Ex-muusikko ja nyx-hiihtäjä Antti Tuiskun sanoin: ”Kiva mennä aamulla töihin, kun ulkona on niin pimmeetä”.
Lupaukset herkkulakoista ja kuntosaliharrastuksesta unohtuvat. Iltapäivisinkin on niin pimmeetä, että täytyyhän tuskaa lievittää Fazerin Sinisellä. Kaupoissa – eräissä ainakin – on edelleen joulusuklaita myynnissä, verrattain hyvillä alennuksillakin.
Sosiaalisen median videosovellukset ovat kyllä eri hauskoja. On kaiken maailman tiktokkeja ja reelssejä. Meikäläinenkin niitä iltaisin tuntitolkulla töllöttelee. Kirjaan pitäisi tarttua, mutta minkäs teet.
Monissa pätkissä haaveillaan jo kesästä. Taustalla on aurinkoinen maalaismaisema. ”Kun jaksat puoli vuotta odottaa, näyttää Suomi tältä”. Älköös nyt hättäilkö! Luistelukausi on vasta aluillaan. Kaukaloon ei useimmiten tarvitse lähteä, lähin kevyen liikenteen väylä ajaa saman asian.
