Ammattiopisto Livian Kaarinan kampuksella on tammikuisena torstaipäivänä tavallista enemmän hälinää. Uteliaat silmäparit kurkkivat oppitunneille ja seuraavat opiskelijoiden hoitonäytöksiä. Puheensorina on vilkasta ja iloisen naurun värittämää. Tunnelma on kaikkinensa hyväntuulinen.
Suuri eläköityvien aalto uhkaa jo ennestään alimiehitettyä sosiaali- ja terveysalaa. Täällä koulutetaan tulevaisuuden tekijöitä.
Lähihoitajaopiskelijat Janette Santa ja Crystal Meta Kabongo esittelevät omia taitojaan avointen ovien päivässä. Kaksikon opinnot ovat jo loppusuoralla: Santa valmistunee toukokuussa, Meta Kabongo lokakuussa.
– Olen ollut harjoittelussa sairaalan neurologisella osastolla, vammaisten palvelutalossa ja päiväkodissa. Kotihoidon harjoittelu on vielä edessä, Santa listaa.
Meta Kabongo on tutustunut työelämään hoivakodissa ja päiväkodissa. Sairaala- ja kotihoitojaksot ovat tulossa.
Mielikuva sairaalan käytävillä rientävästä sinitakista ei siis ole tyystin väärä, mutta jokseenkin rajoittunut. Lähihoitajia tarvitaan laajalla rintamalla.
”Lähihoitajakoulutus on opettanut valtavasti työelämästä.”
Kultturishokki
Janette Sannan reitti lähihoitajaksi on ollut vaiherikas.
– Olin neljä vuotta lukiossa, enkä oikein tiennyt, mihin suuntaisin. Menin ensin hierojakouluun ja tulin Liviaan vasta sen jälkeen, hän kertaa.
Santa on ollut tyytyväinen valintaansa.
– Lähihoitajakoulutus on opettanut valtavasti työelämästä. Eri-ikäisten kanssa toimiminen on avartanut, työ on todella monipuolista, hän suitsuttaa.
Kongosta neljä vuotta sitten Suomeen saapunut Crystal Meta Kabongo etsi ensin designalan töitä. Mahdollisuuksia ei vain tahtonut löytyä.
– Kuulin, että täällä on suuri tarve lähihoitajille. Ajattelin, että kunhan kielitaitoni on hieman karttunut, pyrin takaisin designin pariin. Mutta kun opinnot alkoivat, huomasin, että pidän niistä kovasti, Meta Kabongo toteaa.
Nyt hän taitaa suomen kielen loistavasti. Pitkäjänteisyys on tuottanut tulosta.
– Kieli oli ainut asia, joka tuntui vaikealta. Hoitajan työ tuli muutoin luonnostaan, sillä Kongossa kulttuuri on hyvin erilainen kuin täällä. Ikääntyneitä ja muita perheenjäseniä hoidetaan kotona, Meta Kabongo selventää.
Jatko-opinnot mielessä
Santa ja Meta Kabongo ovat päässeet mielenkiintoisille opintokäynneille.
– Esimerkiksi päihdeklinikalle, Santa mainitsee.
Meta Kabongo kertoo olleensa kesätöissä kehitysvammaisten parissa. Sekin yksi esimerkki lähihoitajan moninaisesta tehtäväkentästä.
Lehtorina Liviassa työskentelevä Leena Paavola muistuttaa, että suoritettu lähihoitajan tutkinto takaa jatko-opintokelpoisuuden. Verrattain monet suuntaavatkin esimerkiksi sairaanhoitaja- tai sosionomiopintoihin.
Sannalla ja Meta Kabongolla on omia tulevaisuuden suunnitelmiaan.
– Haen varhaiskasvatuksen opettajaksi. Jos portit eivät heti avaudu, teen mielelläni lähihoitajan töitä, myös mahdollisten jatko-opintojen ohessa, Santa alleviivaa.
Meta Kabongo haluaisi työskennellä sairaalassa.
– Teen ensin hiukan töitä ja pyrin sitten sairaanhoitajakoulutukseen, hän paljastaa.
Useita polkuja
Livian Kiesikadulla sijaitsevassa Kaarinan keskustan toimipisteessä on noin 500 opiskelijaa. Heistä valtaosa, noin 350, kouluttautuu lähihoitajaksi.
– Painopisteemme on lähihoitaja- ja hoiva-avustajakoulutuksissa, Leena Paavola kiteyttää.
Hoiva-avustajakoulutus on osa lähihoitajaopintoja.
– Vieraskieliset opiskelijamme aloittavat usein hoiva-avustajalinjalla. Välissä hiukan työelämää ja sen jälkeen lähihoitajaksi, Paavola kuvaa tyypillistä opintopolkua.
Liviaan voi hakea yhteishaun tai jatkuvan haun kautta.
– Yhteishaku on tarkoitettu heille, jotka päättävät peruskoulutaipaleensa. Jatkuvan haun kautta tulleilla opiskelijoilla on yleensä taustallaan jo aiempi toisen asteen tutkinto, mahdollisesti työelämäkokemustakin, Paavola viittaa.
Jatkuva haku sopii esimerkiksi alanvaihtajille ja heille, jotka haluavat opiskella ammattipätevyyden oppisopimuksella.
– Jokaiselle opiskelijalle tehdään yksilöllinen etenemissuunnitelma. Mitä hän tarvitsee, miten me voimme tukea kehittymistä, Paavola summaa.
”Ala työllistää hyvin kaikilla paikkakunnilla.”
Positiiviset näkymät
Varsinais-Suomen hyvinvointialue aloittaa uudet yhteistoimintaneuvottelut helmikuussa. On mahdollista, jopa todennäköistä, että hoitohenkilökunnan työehtoihin tulee merkittäviä muutoksia: irtisanomisia ja lomautuksia.
Tilanne on ristiriitainen, puhutaanhan jatkuvasti valtakunnallisesta hoitaja- ja lääkäripulasta.
Leena Paavola palaa jo jutun alussa mainittuun eläköityvien aaltoon.
– Se on tulossa, joten opiskelijoidemme tulevaisuuden näkymät ovat positiiviset. Ala työllistää hyvin kaikilla paikkakunnilla.
Lähihoitajaopiskelijoilla on koulutuksensa aikana 5–6 harjoittelujaksoa, joissa ollaan 5–8 viikkoa kerrallaan.
– Harjoittelupaikat löytyvät aina, Varhan lisäksi esimerkiksi kaupunkien varhaiskasvatustoimesta sekä yksityisistä hoivakodeista, Paavola luettelee.
Oppisopimusopiskelijat tekevät palkallista työtä. Työpaikalla ollaan pääsääntöisesti neljä päivää viikossa, ja yksi koululla.
– Oppisopimuspaikoista on ollut hetkellistä pulaa esimerkiksi Varhan yt-neuvottelujen vuoksi. Uskon kuitenkin tilanteen parantuvan, Paavola sanoo.
Kokonaiskuva on tärkeä
Jokaisella harjoittelijalla on työpaikalla oma ohjaaja.
– Hän ottaa vastaan ja perehdyttää. Kertaa työturvallisuusasiat ja opastaa omatoimisuuteen, Paavola avaa.
Millainen on hyvä ohjaaja?
– Hän perustelee, miksi asioita tehdään tietyllä tavalla. On jämäkkä mutta empaattinen. Antaa vastuuta ja ymmärtää, Crystal Meta Kabongo ja Janette Santa pohtivat.
Kukin harjoittelujakso päättyy aina näyttökokeeseen. Silloin selviää, mitä kuluneista viikoista on jäänyt käteen.
Lähihoitajan työ on siis äärimmäisen monipuolista. Tavoitteena onkin, että Livian opiskelijat näkevät toimenkuvan kokonaisuudessaan.
– Me varmistamme, että harjoittelut suuntautuvat useille osaamisaloille. Se on käytännön työnohjausta parhaimmillaan, Paavola päättää.
