Miljoonan otoksen mies – televisiostakin tuttu Juhani Peltonen ikuistaa heräilevän luonnon ihmeitä

Teksti: Maijastiina Hannonen

Eräänä harmaana helmikuun aamuna Juhani Peltonen oli perinteisellä aamuyön kävelyllään, tällä kertaa Aurajoen rannassa. Hiihtolomaviikkoon heräilevä Turku oli hiljainen ja synkkä. Kello ei ollut vielä edes viittä, eikä ihmisiä näkynyt missään. Öiset kadut ovatkin toisten otuksien temmellyskenttiä.

– Mutta kuis ollakaan, siihen tuli tuuhea kettu kävelemään viereen. Lähdin sitä sitten seuraamaan ja höpöttelin sille.

Peltonen ihmetteli cityketun kanssa hiljalleen valkenevaa päivää kaikessa rauhassa ja ikuisti eläimen kuviin ja videoihin. Aurinko nousi vasta monta tuntia myöhemmin, kello 7.56. Silloin Peltonen oli jo päivätöissään, perusduunarina turkulaisessa varastossa.

Legenda jo eläessään

Juhani Peltonen on luontokuvaharrastaja, jonka harrastuksen erityispiirre on sen ajankohta. Hän nimittäin kuvaa silloin, kun valtaosa ihmisistä vielä nukkuu. Aamuyön tuntien rauha ja luonnon hiljaisuus kiehtovat häntä.

Kuvaajan nimi on monelle tuttu, sillä aamuöisten retkien kuvasatoa on usein nähtävillä eri medioiden aamun lähetysvirrassa. Tuoreet kuvat heräilevästä luonnosta ovat Peltosen tavaramerkki. Hän kertoo, että vaimo voi sitten herättyään katsoa televisiosta, missä mies on jo ehtinyt seikkailemaan. Ja tietääpä Peltosen kuvia odotella myös lukuisat paikallislehdet, joille hän kuviaan lähettää.

Peltoselle onkin kertynyt kuvausretkien aikana hauskoja fanikohtaamisia. Kerran hän ihmetteli aamua toisen satunnaisen kulkijan kanssa laiturin nokassa Ruissalossa. He eivät tunteneet toisiaan, mutta ryhtyivät juttusille. Kulkija kysyi, lähettääkö Peltonen ottamiaan kuvia johonkin.

– Sanoin pistäväni kuvia MTV3:n ja Ylen aamu-uutisiin ja vähän muuallekin. Hän kysyi, että mikä sun nimi on ja mä sanoin, että Juhani Peltonen, niin hän oikein sätkähti ja hyppäsi ja sanoi, että ei ole todellista, nyt hän törmäsi legendaan. Hän sanoi minua legendaksi, se jäi mieleen.

Fanittava kulkija oli yrittänyt etsiä legendaansa sosiaalisesta mediasta siinä onnistumatta. Peltonen ei nimittäin julkaise ottamiaan valokuvia sinne. Hän lähettää ne mieluummin paikallislehdille.

Pelkkä puhelin riittää

Peltosen kipinä kuvaamiseen syttyi jo kaitafilmikameroiden aikaan. Silloin kameralle tallentui kerralla vain muutama kymmenen valokuvaa, tarkka sai olla. Lopputulosta piti jännittää ja teettäessä joutui usein huomaamaan, että osa kuvista oli tärähtäneitä.

Sitten tulivat järjestelmäkamerat, joiden myötä hän kokeili kaikenlaista kuvaamista. Digiloikka oli kuitenkin suurin mullistus. Nykyään Peltonen kuvaa pääsääntöisesti Applen iPhonella ja satunnaisesti pidemmällä putkella varustellulla järjestelmäkameralla.

Valokuvausharrastamisen ei tarvitse olla tekniikkahifistelyä. Kevyen kaluston kanssa on myös kiva kävellä.

– En pysy paikallani ja kuvaa jalustalla. Minä satsaan siihen, että pääsen liikkumaan.

Ystävät osaavat odottaa

Harrastuksen hyviin puoliin kuuluu kuvaamisen siivellä kertyvät askeleet. Retket imaisevat usein niin otteeseensa, että matkaa kertyy huomaamatta kolmesta kuuteen kilometriä joka aamu. Valokuvaaminen on Peltoselle tärkeä rutiini, joka tuo mukavaa vastapainoa perusduunarin elämään.

Päämäärän hän päättää aina vasta herättyään ja liikkeelle lähdettyään. Sinne mennään, missä nätiltä näyttää.

Kohteen valintaan vaikuttavat kuun ja auringon asemoituminen sekä sää. Vakiokohteisiin kuuluvat Kaarinan uimaranta, Liedon Vanhalinna, Uittamo, Ruissalo ja Katariinanlaakso. Vakituisissa paikoissa tiedetään jo odottaakin.

– Kun kuljen pimeitä polkuja ja kuulen ensimmäisiä ääniä, niin tiedän, että kohta alkaa tapahtua. Kaivan vasemmasta taskustani jyväpussin. Ennen kun olen saanut sen kaivettua, aivan silmieni eteen tulee sinitiainen.

Sinitiaista seuraa orava poikineen, kerran kädellä piipahti myös tikka. Vasemmalla kädellä siemenet, oikeassa puhelin. Ruokkivalla kädellä käy vilske, ja Peltonen ikuistaa tapahtumia. Puhelimen kameralla pääsee lähelle kuvattavia eläimiä, se on hänen mielestään kiehtovaa.

Kohti uusia aamuja

Luonto jaksaa yllättää yhä uudelleen, päivästä toiseen. Peltonen on asunut samoilla kulmilla lähes 40 vuotta, mutta aina tulee vastaan jotain uutta. Aamukävely voi kestää helposti neljäkin tuntia.

– Kunnes huomaan katsoa kelloa, että ei hemmetti, kello on noin paljon, nyt tulee kiire töihin. Sitten ajattelen, että huominen päivä on taas uusi aamu, uudet kuvat.

Kohta häntä eivät kuitenkaan enää aikataulut pidättele. Peltonen jää ensimmäisen kevätkuukauden kunniaksi eläkkeelle päivätyöstään. Hän odottaa innoissaan lähestyvää kevättä ja kesää, sillä silloin harrastus on erityisen mieleinen.

Tulevaisuudessa hän haluaisi ainakin matkustaa Lappiin luontokuvaretkelle.