Hovirintalainen rantaravintola Kaarna sai viime viikolla kyseenalaista mainetta, vaikkei saunapaviljonki ole vielä edes auki. Sen toimintaa pyörittävän Kaarinan Rantaravintolat Oy:n Facebook-sivuille ilmestyi työpaikkailmoitus, joka sisälsi asiatonta ja seksististä kieltä. ”Tiimityö ja pieni hulluus on meille tärkeintä. Huono huumorintaju katsotaan eduksi, plus hyvä perse ja muhkeat huulet”, ilmoituksessa luriteltiin.
Rekryilmoitus ja siitä virinnyt keskustelu nousi suurten medioiden, muun muassa Helsingin Sanomien, otsikoihin. Anteeksipyynnöt tulivat nopeasti, mutta vahinko oli jo tapahtunut. Sana kiirii nykyisessä somemaailmassa valonnopeudella.
Kaarna-tapauksella on yhtäläisyyksiä muutamia päiviä aikaisemmin tapahtuneen Palander-selkkauksen kanssa. Ylen alppihiihtoasiantuntijana yli kymmenen vuoden ajan toiminut Palander sai kenkää, kun hän lausui alatyylisiä kommentteja mediapersoona Aleksi Valavuoren luotsaamassa Gämblers Cast -ohjelmassa.
Ylen ja Palanderin yhteistyö päättyi Ylen mukaan ”hyvässä yhteisymmärryksessä”. Todellisuudessa Ylellä ei juuri ollut valinnanvaraa. Konsensuksesta saati sen löytämisestä ei ollut kyse.
Europarlamentaarikko Katri Kulmunin ulkonäköön kohdistuvat epäasialliset kommentit ovat yhtäältä nousseet otsikoihin. Poliitikon on kestettävä kovaa kritiikkiä, mutta ei henkilökohtaisuuksiin menevää ikävää ja loukkaavaa nälvimistä.
Viime vuonna kohistiin suositusta Kyllä isä osaa -televisiosarjasta. Sen jaksoista yksi poistettiin Yle Areenasta, koska ”jaksossa käytetyt rasistiset ilmaisut eivät täyttäneet Ylen julkaisuvaatimuksia”.
Kieli on aina aikansa kuva. Joskus ennen muunnoin viljeltyjä sanoja ja fraaseja ei ole enää soveliasta käyttää. Kuka siitä sitten päättää, jotkut kysyvät.
Sananvapaus on liberaalien demokratioiden ytimessä, mutta se ei tarkoita, että kaiken voisi sanoa. Lausunnoistaan voi ääritapauksessa joutua tuomioistuimen eteen.
Somekäräjät ovat nekin armottomat. ”Cancelointi” uhkaa sitä, joka turinoissaan harhateille eksyy.
