Talviloma vai hiihtoloma? Puhekielessä jälkimmäinen muotoilu on edelleen yleisesti käytetty, vaikka virallisesti hiihtolomaa ei ole taidettu merkitä koulujen lukuvuosisuunnitelmaan enää vuosikymmeniin.
Alun perin helmikuun loppupuolelle ajoittuvalla lomalla oli kuitenkin vahva yhteys nimenomaan hiihtourheiluun. Jo lähes sadan vuoden historian omaavan koulujen lopputalven lomaviikon uskottiin antavan kestävyyttä ja vireyttä lukuvuoden loppusuoralle. Vaan mistäpä sitä kestävyyttä ja vireyttä saisi tällaisena 2020-luvun talvena, jolloin lunta ei ole ollut maassa hiihtourheilun edellyttämää määrää kuin muutamana arkipäivänä?
Yltöisten säähavaintoasemalla Piikkiössä 10 senttimetrin lumensyvyisyys on mitattu vain yhtenä päivänä kuluvan talven aikana. Vaikka sääennuste lupaileekin sekä loppuviikoksi että myös talvilomaviikon alkuun selkeitä pakkaslukemia, ei lumisateita ole näköpiirissä kuin sentin–kahden paksuudelta. Sillä ei vielä Keskurin baanoja vuolla.
Historiaa peilaten kuluva talvi on ollut toki erikoinen, mutta ei enää aivan tavaton. Vastaavaa lumetonta talvea vietettiin myös viisi vuotta sitten, ja itse asiassa tällaisia ”välitalvia” on seudulla vietetty keskimäärin pari vuosikymmenessä 1990-luvulta lähtien.
Onneksi kestävyyden ja vireyden ylläpito ei tänä päivänä tarkoita enää välttämättä sitä, että viikossa pitää sivakoida sata kilometriä voidakseen sanoa viettäneensä kunnollista talvilomaa. Leudot talvet antavat ulkoliikunnalle myös mahdollisuuksia.
Koskapa Kaarinassa olisi voinut vaikkapa pyöräillä tai lenkkeillä näin hyvissä olosuhteissa helmikuun puolivälissä? Ja milloin viimeksi Keskurin tekonurmikentät ovat vihertäneet lähes yhtäjaksoisesti marraskuusta helmikuuhun? Kuluvan viikon pakkasten ansiosta luistelukentätkin saataneen huippukuntoon parahiksi.
Tekemistä lomaviikolle kyllä riittää, ja ehkäpä nyt vielä tavallista lumitalvea enemmän.
