– Seiskarinkoiran jalostuksessa painopiste on siinä, että saadaan mahdollisimman terve, hyväluontoinen koira. Jalostuksessa ei vaalita rotupuhtautta, emmekä kuulu Kennelliittoon, kuusistolainen Juha Rosenqvist sanoo.
Seiskarinkoiralla on avoin rotukirja, millä taataan mahdollisimman monimuotoinen perimä ja näin vältetään perinnöllisiä sairauksia.
– Seiskarinkoira on sellainen ihan tavallinen peruskoira, Rosenqvist kuvaa.
Seiskarinkoirien jalostuksesta vastaa ja kannan rekisteriä ylläpitää Seiskarinkoirakerho ry. Rosenqvist on kuulunut kerhon hallitukseen yli 20 vuotta ja vastaa sen jalostustoiminnasta. Hän on myös kirjoittanut kirjan ”Hyljekoirat ja seiskarinkoira”, jossa hän käy läpi hyljekoirien ja seiskarinkoirien historiaa.
Hyljekoiran rekonstruktio
Seiskarinkoira on rekonstruktio Seiskarin saaren hyljekoirista. Toisen maailmansodan aikana koirat lähestulkoon hävisivät, mutta rodun elvytys aloitettiin 1990-luvulla. Elvytystyön aloitti Leo Sipilä, jonka perheellä oli aikoinaan ollut hyljekoiria Seiskarissa asuessaan, sekä myöhemmin Söderskärin majakkasaarella asuessaan.
Sipilä alkoi etsiä säilyneiden hyljekoirien jälkeläisiä ja niiden tunnusmerkkeihin sopivia koiria. Löydetyillä koirilla teetettiin pentuja, jotka merkittiin seiskarinkoiriksi. Sipilä perusti Seiskarinkoirakerhon vuonna 1999.
Nykyisiä seiskarinkoiria ei käytetä enää hylkeenpyyntiin.
– Jotkut ovat kokeilleet seiskarikoiria metsästyskoirina, muuta siihen niitä ei varsinaisesti ole jalostettu. Sen sijaan seiskarinkoira on hyvä jäljestämisessä, Rosenqvist kertoo.
Harvinainen rotu
Seiskarinkoiria on merkitty kerhon ylläpitämään rekisteriin yhteensä 686 kappaletta 1990-luvulta alkaen.
– Niinpä arvio on, että nykyisin seiskarinkoiria on Suomessa noin puolet tuosta määrästä, Rosenqvist arvioi.
Uusia pentuja syntyy ja niitä rekisteröidään vuosittain muutamia kymmeniä. Eniten seiskarinkoiria on Varsinais-Suomen ja Uudenmaan alueilla.
Rosenqvist hankki itse ensimmäisen seiskarinkoiransa vuosituhannen vaihteessa. Yhteensä hänellä on ollut niitä neljä, joista edelleen kaksi, 3-vuotias Hilma ja 12,5-vuotias Aarre.
Mikä Rosenqvistiä juuri seiskarinkoirissa kiehtoo?
– Olen opiskellut historiaa, joten alun perin minua kiinnosti hyljekoirien historia, ja ylipäätänsä ihmisten ja koirien välinen historia. Seiskarinkoirat ovat myös luonteeltaan hyvin avoimia, sosiaalisia ja energisiä ja niiden kanssa pystyy harrastamaan monenlaista, hän toteaa.
