Vessapaperirullia. Rauhankyyhkyjä. Lankarullia. Paperilenkkinauhoja. Kananmuna- ja hedelmäkennoja. Itse tehtyjä kukkia. Silkkipaperimyttyjä.
Suomalaiset hurahtivat askartelemiseen 1970-luvulla. Suuret ikäluokat olivat muuttaneet maalta kaupunkeihin, kaupat alkaneet tulvia valmistavaroita, eikä yhtäkkiä ollut välttämätöntä tehdä mitään omin käsin. Silti oli tarve näperrellä jotain. Samaan aikaan koteihin oli alkanut kerääntyä kertakäyttöroskaa. Mitähän siitä voisi tehdä?
Äitien kadotessa työelämään yhä useampi lapsi päätyi askartelun luvattuun maahan eli päiväkoteihin ja kerhoihin. Televisiossakin oli ryhdytty antamaan askarteluvinkkejä.
Nykyään 1970-luvun askartelut herättävät nostalgisia muistoja.
– Kun annan ohjeita, nekin innostuvat, jotka eivät yleensä tykkää näpertämisestä, nauraa Piikkiössä asuva Iris Klingberg.
Nykylasten mielestä 1970-luvun askarteluja on yhtä kivaa tehdä kuin mitä tahansa muutakin, mutta muistojen vuoksi myös aikuisilla alkavat silmät loistaa. Siksi näitä askarteluja on hauskaa tehdä usean sukupolven kesken.
Rauhankyyhky saa olla ankka
Instagram-, YouTube- ja Pinterest-sukupolvien silmissä viidenkymmenen vuoden takaiset askarteluvinkit voivat herättää kummastusta. 1970-luvulla ei kilpailtu taiturimaisilla, tarkkuutta vaativilla ja erikoiskaupoista tilatuista tarvikkeista valmistetuilla töillä. Askartelut olivat yksinkertaisia ja helppoja, lopputulos vähän venksottava ja harittava.
Klinbergistä monet nykypäivän askarteluista eivät enää ole askartelemista vaan kokoamista. Luovuus, hauska roso ja oman käden jälki puuttuu.
– Mielikuvitus heikkenee, kun lapsen ei tarvitse itse keksiä mitään. Lisäksi virheiden pelkääminen rajoittaa ja saa jännittämään, hän moittii.
Hänestä minkään ei tarvitse olla niin justiinsa. Rauhankyyhky saa näyttää rauhan ankalta.
Oma lukunsa on, että harva nykyihminen tekee isojen juhlien koristeet itse. Amerikkalaistyyliset överikoristeet ostetaan valmiina.
– Juhlakoristeita olisi kuitenkin kiva tehdä talkoilla. Syödään samalla pizzaa ja huudellaan kuulumisia. Ja sopii pihilistille eli nuukalle.
1970-luvulla moni eli vaatimattomasti, joten askartelumateriaalitkin olivat puoli-ilmaisia.
Klinberg itse on syntynyt vuonna 1968 ja käynyt Kylli-tädin piirustuskoulua. Hän on kotoisin Sipoosta ja päätyi aikuisena Piikkiöön vanhalle maatilalle. Lisäksi hän on asunut Kanta-Kaarinassa ja Paimiossa. Täksi kevääksi hän laittoi 1970-luvun askartelukursseja tarjolle lähiseudun kansalaisopistoihin.
Päätyönään Klinberg työskentelee maatalouslomittajana ja pitää ystävänsä kanssa Saippuaenkelit-ohjelmapalveluyritystä, joka puvustaa ja tarjoaa rekvisiittaa juhliin ja naamiaisiin.
Myös hääjuhlien koristeeksi
Klinberg antaa ohjeet kolmeen 70-lukulaiseen askarteluun: paperilenkeistä valmistettuun koristenauhaan, serviettikrysanteemiin sekä rauhankyyhkyyn.
Paperilenkkinauhoja tehtiin jo 1950-luvulla. Niitä valmistettiin värikkäistä papereista, mainoksista, sanomalehdistä ja kahvipakettien sisäpusseista. Ne unohtuivat 1970-luvun jälkeen.
– Niillä saisi helposti ja halvalla vaikka häiden juhlatilan koristeltua.
Krysanteemi näkyi muotikimpuissa 1970-luvulla, ja tekokukkia lisäiltiin silloin joka paikkaan.
Rauhankyyhkyn ohjeella voi tehdä myös pääsiäistipuja ja joulun punatulkkuja, mutta kyyhkyset lentelivät nimenomaan 1970-luvulla. Kyyhkyt ilmestyivät ajamaan rauhaa maailmaan Vietnamin sodan pettymyksen myötä.
Nykyisessä maailmanpoliittisessa tilanteessa rauhankyyhky tuntuu yhtäkkiä taas ajankohtaisemmalta kuin viiteenkymmeneen vuoteen.
