Teksti: SSS/Katri Henttonen
Aiemmin erittäin yleinen pihalintu varpunen on ahdingossa. Laji on taantunut viimeisten vuosikymmenten aikana voimakkaasti, ja varpunen on nykyään erittäin uhanalainen.
Varpusten väheneminen on huomattu erilaisissa laskennoissa. Esimerkiksi Turussa varpusia ja muita talvilintuja on laskettu ensimmäisen kerran jo 1950-luvulla ja seuraavan kerran 1980-luvulla.
Järjestelmällisempää laskentaa on Turussa toteutettu pientaloalueilla neljänä talvena. Lintuja on laskettu talvina 1999/2000, 2002/2003, 2014/2015 sekä 2024/2025.
Lintuharrastaja ja biologi Esko Gustafsson on ollut mukana Turun pientaloalueille suunnatuissa talvilintulaskennoissa alusta asti.
– Turussa talvilintuja ja siinä ohessa varpusia lasketaan keskustan ympärillä kaikkiaan 47 pientaloalueella, Gustafsson kertoo.
Laskentaa tehdään varpusen suosimilla vanhemmilla pientaloalueilla, kuten Raunistulassa.
Varpusia oli Turussa suunnilleen sama määrä 1950-luvulta 1980-luvulle, mutta vuosituhannen vaihteeseen mennessä niiden määrä oli vähentynyt kolmanneksen.
– Kanta laski edelleen kolmanneksen vuosien 2003 ja 2015 välillä.
Tuoreimpien, tänä talvena tehtyjen laskentojen tuloksista on kuitenkin löydettävissä myös positiivisia asioita.
– Viimeisen kymmenen vuoden aikana väheneminen on pysähtynyt ja kanta on jopa aavistuksen kasvanut, Gustafsson sanoo.
Yksilöitä ei Kaarinassa näy
Lintujen laskeminen tapahtuu kävellen samoja reittejä joka vuosi. Laskennan toteuttavat vapaaehtoiset lintuharrastajat. Lintuja lasketaan ympäri maakuntaa kaikkiaan noin 70 reitillä.
– Varpusella menee paremmin kaupungissa kuin maaseudulla, josta varpuset ovat käytännössä hävinneet. Varpuskanta oli suurimmillaan 1960–1970-lukujen vaihteessa, minkä jälkeen kanta on laskenut erittäin voimakkaasti. Varpusia on maakunnassa nykyään vain alle kymmenes huippuvuosien määrästä, Gustafsson sanoo.
Turussa asuva Gustafsson kertoo seuranneensa varpusten määrää muun muassa entisellä asuinpaikkakunnallaan Kaarinassa.
– 1970-luvulla varpunen oli hyvin yleinen, mutta viimeiseen kymmeneen vuoteen varpusia ei ole enää näkynyt.
Mutta miksi varpuskanta on taantunut niin radikaalisti?
– Taustalla on varmasti useita syitä, joista yksi ilmeisimmistä on talviruokinnan hiipuminen, Gustafsson sanoo.
Ruokintojen määrä on vähentynyt valtakunnallisesti etenkin kaupungeissa.
– Turussa ruokintojen määrä on vähentynyt kymmenessä vuodessa kolmannekseen.
Varpusten määrään vaikuttaa myös pensasaitatrendin muuttuminen. Monilla pihoilla orapihlaja-aidat ovat vaihtuneet tuijiin.
– Varpuset viihtyvät orapihlaja-aidoissa, sillä ne ovat siellä hyvässä suojassa esimerkiksi varpushaukoilta ja kissoilta. Orapihlaja-aidoista varpuset pystyvät myös hyvin tarkkailemaan ympäristöään.
Gustafssonin mukaan tuijat tarjoavat varpusille niin ikään hyvän suojapaikan, mutta tuuhean tuijan sisältä ympäristön tarkkailu on vaikeampaa.
Ihmisen seuralainen
Kaupungeissa varpusten vähenemisen syyksi on epäilty myös uudisrakennuksia ja vanhojen rakennusten korjaamista sekä ympäristön ”siistiytymistä”.
– Varpunen pesii mielellään rakennusten koloissa. Kolot vähenevät, kun esimerkiksi tiilikattoja on vaihdettu peltikattoihin.
– Varpunen on ihmisen seuralainen, ja se viihtyy siellä missä ihminen on. Se syö sitä, mitä ihmisiltä jää. Aiemmin ruokaa oli tarjolla esimerkiksi avokomposteissa.
Maaseudulla merkittävin varpusten vähenemisen syy on puolestaan karjatilojen väheneminen. Tilat ovat tarjonneet varpusille hyvin ravintoa ja pesimäpaikkoja.
Gustafsson nostaa esille myös hyönteiskadon.
– Varpuset ja monet muut linnut ovat riippuvaisia hyönteisistä. Aikuiset varpuset syövät pitkälti kasvisravintoa, mutta poikasille varpuset tarjoavat hyönteisiä, Gustafsson kertoo.
Varpusen ”serkulla” menee hyvin
Varpusen ”serkulle” eli pikkuvarpuselle kuuluu hyvää. Laji on vallannut alaa niiltä sijoilta, jotka ennen olivat varpusen valtakuntaa.
Lintuharrastaja ja biologi Esko Gustafsson ei kuitenkaan usko, että pikkuvarpunen olisi suoranaisesti syrjäyttänyt varpusta.
– Pikkuvarpunen on vain siirtynyt varpuselta vapautuneille elinalueille ja menestyy nyt niissä. Pikkuvarpunen on ottanut varpuselta pihalinnun roolin, hän sanoo.
Pikkuvarpuset eroavat varpusista muun muassa siinä, että ne ovat liikkuvaisempia kuin varpuset.
– Pikkuvarpusia saattaa nähdä esimerkiksi isoissa parvissa ruokailemassa pelloilla.
Pikkuvarpuset saapuivat 1980–1990-luvuilla Suomeen idästä. Ensimmäiset yksilöt asettuivat Saloon. Koko maakunnan alueelle laji levisi 2000-luvun alussa.
– Pikkuvarpunen on yleistynyt koko maakunnassa ja on nykyään noin viisi kertaa varpusta yleisempi.
Varpusen ja pikkuvarpusen erottaa parhaiten pään värityksestä. Varpusen päälaki on harmaa, kun taas pikkuvarpusella se on ruskea. Lisäksi pikkuvarpusella on valkea poski, jossa on musta täplä.
Pikkuvarpusen molemmat sukupuolet ovat samannäköisiä, kun taas varpusnaaras on koirasta värittömämpi.
