– Kuunnelkaa, kuusitiainen tuli laulamaan tähän lähelle. Kuka näkee, missä se laulaa? kysyy Turun lintutieteellisen yhdistyksen puheenjohtaja Suvi Riihiluoma ympärillään seisovilta lapsilta.
Hetken latvoihin tiirailun jälkeen huomaamme paljaan koivun latvassa linnun, mutta tiaiseksi se on liian iso. Riihiluoma tunnistaa linnun nopeasti kottaraiseksi ja naurahtaa. Kottarainen pystyy matkijalintuna kopiomaan muiden lintujen laulua.
– Se osaa puhua montaa kieltä, Riihiluoma selittää lapsille hymyillen.
Lapset ja Riihiluoma ovat kerääntyneet Piikkiönlahden uuden lintutornin juurelle huhtikuun alussa alkaneen lasten ja nuorten lintukerhon merkeissä. Toinen kerhokerta alkaa linnunpöntön ripustuksella. Tarkoituksena on tehdä pöntöstä kerhopönttö, jonka elämää kerholaiset voivat seurata kevään edetessä. Riihiluoman esitellessä pönttöä, lapset ihmettelevät, miksi pöntön reiän ympärillä ei ole metallirengasta.
– Metalli estää sen, että esimerkiksi tikka ei saa suurennettua reikää, mutta se pääsee kyllä halutessaan sivulta sisään. Ja pitäähän tikankin syödä, eli puututaanko tikan syömiseen ja luonnon kulkuun? Riihiluoma pohtii yhdessä lasten kanssa.
Riihiluoma vinkkaa, että paras aika puhdistaa pönttö on kevään pakkaskaudella, jolloin pesässä ei ole lintukirppuja. Syksyllä pöntöt kannattaa jättää rauhaan, sillä moni lintu käyttää niitä yöpymiseen talvisin. Vanha pesä tarjoaa yöpyjille lämpöä.
Keväällä parhaat asut
Käynnissä oleva lintujen kevätmuutto näkyy vilskeenä lintutornilla. Tänään tornilla on erityisen ruuhkaista, sillä Suomessa harvinainen vieras, amerikantavi, on havaittu Piikkiönlahdella. Lintuharrastaja toisensa perään pystyttää kiikariaan torniin ja sen juurelle ja keskittyy sen jälkeen pienen vesilinnun löytämiseen. Havainnon tekeminen on haasteellista, sillä amerikanserkku poikkeaa kotimaisesta tavista ulkomuodoltaan vain rinnan sivulla olevan valkoisen pystyjuovan verran.
Riihiluoma ja lapset keskittyvät amerikantavin löytämisen sijaan tekemään havaintoja lahden muista linnuista. Reilun tunnin aikana bongataan kyhmyjoutsen, laulujoutsen, naurulokki, kurki, tavi, kottarainen, sinisorsa, haapana, jouhisorsa, korppi, valkoposkihanhi, töyhtöhyyppä, västäräkki, naakka, uuttukyyhky ja lopulta se oikea kuusitiainenkin.
– Keväällä linnut ovat parhaassa asussaan ja ne on helpoin tunnistaa, sillä ne näyttävät siltä kuin lintukirjoissakin. Kosintamenojen jälkeen monille vesilinnuille tulee sulkasato ja uroksetkin saattavat näyttää lopulta naarailta. Sulkasadon vuoksi ne ovat myös hetken lentokyvyttömiä. Sen pitäisi loppua ennen metsästyskauden alkua, mutta aina ei näin käy, Riihiluoma kertoo.
Alun kiikaroinnin jälkeen suurin osa lapsista keskittyy leikkimään rantakaislikossa. Välillä kuuluu kyselyä siitä, milloin eväshetken saisi aloittaa.
– Pääasia, että he ovat mukana, sillä jotain aina tarttuu, Riihiluoma naurahtaa lasten leikeille.
Parasta havaintoaikaa
11-vuotias Caramia Lehtinen on tottunut lintuharrastaja, sillä samaa innostusta on perheessä muillakin. Tänään nähdyt lajit eivät ole uusia Lehtiselle, mutta kiikareilla lintujen tarkkailu on mielenkiintoista.
– Täällä on kivaa, koska täällä oppii uusia lajeja, hän sanoo ja kaivaa repustaan lintukirjan, josta tarkastetaan illan aikana useamman lajin tunnusmerkit.
Varhainen kevät on hyvää aikaa lintuhavaintojen tekemiselle. Kevätmuutto tuo monet lajit takaisin Suomeen ja lehdettömät puut eivät vielä peitä näkymää. Kun puihin tulee lehdet, 80 prosenttia havainnoista täytyy tehdä äänen perusteella, sillä lintuja ei enää näe, Riihiluoma kertoo.
Kevätmuutto on edennyt tänä vuonna kovaa vauhtia. Maaliskuun lämpimät säät ja ilmavirtaukset toivat Suomeen paljon aikaisia muuttajia, mutta osa niistä on nyt ilmojen kylmettyä lähtenyt takaisin päin.
– Esimerkiksi töyhtöhyypät tekevät pakomuuttoa, jos säät kylmenevät. Jos takatalvi tulee myöhään, pesintä Suomessa voi jäädä tekemättä, Riihiluoma selittää, ja kuin hänen sanojaan tukeakseen taivaalta meitä piiskaa hetken kuluttua jäätävän kylmä raekuuro.
Lintuharrastus kiinnostaa
Lintujen kevätmuutto on universaali luontonäytelmä, joka tapahtuu joka vuosi. Sen seuraaminen on lohdullista, sillä se käynnistyy aina, tapahtui maailmassa sitten mitä tahansa. Luontoa tarkkaillessa ahdistaviin asioihin on mahdollista ottaa etäisyyttä.
Lintuharrastus onkin nykyisin hyvässä nosteessa. Koronavuodet lisäsivät harrastajamääriä, mutta niiden jälkeenkin määrä on edelleen kasvussa. Turun lintutieteellisellä yhdistyksellä on jäseniä noin 1 400.
Lisää kuitenkin mahtuu vielä. Niin yhdistyksen toimintaan kuin lasten lintukerhoonkin, johon kuuluakseen ei tarvitse olla lintuyhdistyksen jäsen. Maksuttomaan toimintaan ovat tervetulleita alueen lapset vanhempineen.
Riihiluoma on seurannut lintuja koko ikänsä. Linnuissa häntä kiehtoo se, että niissä riittää opeteltavaa loputtomiin. Lintuharrastus on harrastus, jossa ei tule koskaan valmiiksi.
– Se on jokin sisäsyntyinen juttu. On tarve luokitella ja määritellä näkemäänsä, Riihiluoma sanoo ja bongaa samalla lennosta uuttukyyhkyn.
Lasten ja nuorten lintukerho Piikkiönlahden lintutornilla keskiviikkoisin kello 17.30 alkaen. Ilmoittautumiset whatsapilla Suvi Riihiluoma p. 050 365 0787.
