Hovirinnan kaupunkimetsä on keskustan helmi – yli satavuotias metsä on tärkeä kohde sekä luonnolle että kaupunkilaisille

Vain muutaman sadan metrin päässä Kaarina-talosta, aivan Kaarinan keskustassa sijaitseva Hovirinnan metsä on monelle kaupunkilaiselle tuttu virkistysalue.

Korkealle kallioiselle mäelle kipuava metsä vaikuttaa ensi vilkaisulta aivan tavalliselta, mutta kun sitä pysähtyy katsomaan tarkemmin, huomaa siinä monta korkeasta iästä kielivää merkkiä. Puiden rungot ovat jykeviä, osa on sammaloitunut ja männyissä kasvaa paikoitellen komeaa kilpikaarnaa.

Kaarinan viheraluepäällikkö Terho Marttila arvioi metsän keskimääräiseksi iäksi vähintään sata vuotta. Yksittäiset puut ja varsinkin männyt saattavat olla sitäkin vanhempia.

– Sanoisin, että vanhin saattaa olla 250 vuotta. Mutta se on ihan visuaalista arviointia, Marttila sanoo.

Yli satavuotiaat vanhat metsät ovat eteläisessä Suomessa harvinaisia. Kaikista metsistä niitä on vain kolme prosenttia. Loput metsät on valjastettu talouskäyttöön. Marttila epäilee, että syy, miksi metsä on säilynyt, lienee maantieteellinen: metsä sijaitsee jyrkän, kallioisen mäen päällä, eikä sitä ole voitu ottaa viljelykäyttöön.

– Se on onni tänä päivänä, että tämä on säästynyt. Tämä on helmi Kaarinan keskustassa, Marttila hymyilee.

Pieniä sirpaleita

Muita vanhoja metsiä Kaarinasta löytyy Lausteen kupeesta, jossa sijaitsee isohko luonnonsuojelualue. Lisäksi Pyydysmäen ja Nunnan alueella on vanhaa, järeää puustoa, joka on luonnollisemmassa tilassa kuin Hovirinnan hoidettu kaupunkimetsä. Vanhempia metsäalueita löytyy myös Piikkiön Linnavuorelta, Kuusistosta ja Tuorlan alueelta, jossa metsät ovat pääosin lehtomaisia.

– Näitä vanhoja metsiköitä on kaupungin alueella aika vähän. Nämä ovat tällaisia pieniä sirpaleita, Marttila sanoo.

Vaikka kaupunkimetsät ovat pieniä, ne ovat tärkeitä sekä ihmisille että luonnolle. Ihmisille pienetkin viheralueet tarjoavat mahdollisuuden virkistäytymiseen, mikä Hovirinnassa näkyy kuntoportaina ja -ratana sekä ulkokuntoilulaitteina. Kallion laen mustikkamaastot keräävät loppukesästä metsään innokkaita marjastajia, ja alueen päiväkodit käyttävät metsää ahkerasti retkillään.

– Ja tietysti luonnon kannalta täällä on mahdollisuus lintujen pesiä ja puiden sitoa hiiltä ja puhdistaa ilmaa, Marttila toteaa.

Monimuotoisuuden hoitoa

Kaupunkimetsissä halutaan säilyttää eri-ikäistä puustoa, mutta pitää samalla maisema avoimena. Tämä tarkoittaa pensaskerrosten ja puiden taimien harvennusta tietyin väliajoin. Aiemmin puustoa hoidettiin ahkerammin, ja se näkyy Hovirinnassa suhteellisen avoimena näkymänä.

– Nykyään meillä on tapana jättää puita vähän tiheämmin. Tästä puuttuu selkeästi nuorempi puusto. Tavoitteenamme on, että tulevaisuudessa taajamametsät olisivat monirakenteisempia, Kaarinan kaupungin viherasiantuntija Kukka Hammarström sanoo.

Luonnon monimuotoisuuden turvaamiseksi maastoon jätetään mahdollisimman paljon lahopuuta sekä maahan että pystyyn, sillä lahopuut ovat tärkeitä elinympäristöjä lukuisille eri eliölajeille. Sliipattuihin puistonäkymiin tottuneissa kaupunkilaisissa se aiheuttaa välillä kummastusta.

– Jonkin verran saadaan palautettakin siitä, että ihmiset luulevat homman jääneen kesken, kun puunrunkoja on maassa, Marttila hymähtää.

”Ilman muuta tämä säilyy virkistysmetsänä. Tämä on keskustan tärkein metsäinen alue.”

Kartanon pihapiiri näkyy edelleen

Kallion laella seistessä metsästä voi nopeasti laskea viidestä kuuteen eri puulajia, ja mitä pitemmälle kulkee, sitä enemmän niitä tulee vastaan. Maisemaa hallitsevat männyt väistyvät alaspäin kulkiessa ja metsä muuttuu lehtevämmäksi. Lehtipuuvaltainen eteläreuna on yksi Hovirinnan metsän hienoimpia paikkoja.

Metsän etelälaidalta löytyy myös vanha Hovirinnan kartanon alue, joka on nykyisin määritelty muinaisjäännösalueeksi. 1980-luvulla purettu kartano näkyy maisemassa vielä vanhan kivijalan kivinä sekä luumupuina ja muina vanhoina kulttuurikasveina, jotka kasvavat metsän reunamilla.

– Vähän aikaa kun tässä fiilistelee, niin voi aistia vanhan pihapiirin tunnelman, Marttila pohtii.

Muinaisjäännösalue on kaupungin viherpalveluiden näkökulmasta hiukan haasteellinen hoidettava. Kaikki hoitotyöt vaativat nimittäin aina museoviranomaisen luvan, vaikka suurista muutoksista ei olisikaan kyse.

– Muinaisjäännösalueella on haastavaa se, että maanpintaa ei saisi rikkoa, kun tehdään hoitotöitä. Kaikki maan alla pitäisi säilyä tulevaisuutta ja mahdollisia kaivauksia varten, Hammarström sanoo.

Hovirinnan metsän tulevaisuus vaikuttaa yhtä kiveen hakatulta kuin sen menneisyyskin. Alue on nimittäin kaavoituksessa merkitty virkistyskäyttöön, mikä tarkoittaa, ettei sinne voi rakentaa. Kaarinalaiset saavat siis nauttia Hovirinnan metsästä vielä pitkän aikaa.

– Ilman muuta tämä säilyy virkistysmetsänä. Tämä on keskustan tärkein metsäinen alue, Marttila vakuuttaa.