Löytyykö eksentristä miljardööriä? Rauhalinnan tuntematon sisarkartano etsii pelastajaa vanuhistorialle

0
1850-luvulla rakennetun Vähä-Rauhalinnan kartanon nykyinen sisäänkäynti ja sen yläpuolella oleva parveke ovat nuoria, 1990-luvulta. Ne eivät ole kestäneet aikaa. Rujon ulkopinnan sisällä kartanon rakenteet ovat kuitenkin kunnossa. Kuva: Maria Kesti

Vähä-Rauhalinnan kartano? Siis mikä…?

Jokainen kaarinalainen on kuullut Rauhalinnan kartanosta, jota emännöi kaikkein kuuluisimman Armfelt-kreivin ja Kuurinmaan prinsessan avioton tytär Vava, oikealta nimeltään Adelaide Gustava Aspasie Armfelt. Rauhalinnan tilan vieressä sattuu sijaitsemaan myös toinen pitsikoristeinen kartano, yhtä näyttävä, lähes yhtä vanha ja suuri.

Vähä-Rauhalinnan kartano on ollut piilossa sekä julkisuudelta että puiden takana. Puoli vuotta sitten se tuli myyntiin, ja Kaarina-lehti päästettiin paikalle.

Vähä-Rauhalinnan kartanokiinteistöön kuuluu pieni pehtorin asunto, näyttää kiinteistönvälittäjä Marjut Suonpää. Kuva: Maria Kesti

Ensivaikutelma kartanon nykytilasta on hurja. Ulkoseinistä lohkeilee maalia, koristeellisia ulkokaiteita on kaatunut sisään, jättitammi on romahtaessaan vienyt kulman toisesta parvekkeesta.

Muutamia ikkunoita on säpäleinä. Sisältä kolmesta kerroksesta ja lukemattomista saleista löytyy päätähuimaava määrä parinsadan vuoden aikana kertynyttä rompetta.

– Täällä on kahden kartanon tavarat, kartanon omistaja Mikael Ylismäki puistaa päätä.

Hänen äidillään oli myös Vehmaalla Nuhjalan kartano. Lisäksi äidillä oli kolmaskin, Wastmäen kartano Hirvensalossa Matti Koivurinnan kanssa. Mikaelin äidinisä on teollisuusneuvos Maurits Ylismäki.

Mikael ja kiinteistönvälittäjä Marjut Suonpää vakuuttavat, että rähjäisestä olemuksesta huolimatta Vähä-Rauhalinnan kartano on rakenteiltaan kunnossa. Hirret, perustukset ja piiput ovat ehjät. Katto on uusimisen tarpeessa mutta ei vuoda. Talo lämpeää takkojen ja uunien lisäksi hyväkuntoisella ilmavesipumpulla.

Kartanon salien ikkunoista aukeaa idyllisiä näkymiä lehtoon ja Kuusistonsalmelle. Kuva: Maria Kesti

Vanu-Mamma osti kartanon kreiviltä

Nimensä mukaisesti Vähä-Rauhalinna on lohkaistu Rauhalinnasta. Se päätyi Ylismäkien suvulle 1970-luvulla. He ostivat sen Vanu-Mamman eli Aline Grönbergin jälkeläisiltä.

Rakennuksessa on yhä lukuisia jälkiä teollisuusrouvasta. Vajassa odottelevat Turun torin laidalla loistaneet Turun Vanun kyltit, nykyisessä ruokasalissa jyskyttivät kutomakoneet ja lattioilla on Vanu-Mamman kokolattiamattoja.

Vanu-Mamma oli hankkinut paikan alkuperäiseltä, lapsettomalta kartanonherralta, kreivi Gustaf Mauritz Armfeltilta. Nimi hätkähdyttää, mutta Vähä-Rauhalinnan omistaja ei ollut kuuluisin tämänniminen kreivi: se, joka 1700–1800-luvulla oli kuningas Ruotsin Kustaa III:n neuvonantaja, johti Taalainmaalla ruotsalaisjoukot voittoon tanskalaisista ja josta tuli kuninkaan kuoltua kruununprinssin holhooja. Ruotsin vallankumouksen jälkeen kreivi päätyi Pietariin Aleksanteri I:n kenraaliadjutantiksi ja Suomen kenraalikuvernööriksi.

Vajassa on yhä tallessa Vanu-Mamman valokylttejä. ”Oy Turun Vanu – Åbo Vadd Ab” -kirjaimet koristivat aikoinaan Turun kauppatoria. Kuva: Maria Kesti

Vähä-Rauhalinnan omisti hänen vuonna 1861 syntynyt lapsenlapsenlapsensa, jota kutsuttiin Göstaksi. Tarinan mukaan Gösta olisi saanut kartanon kummilahjaksi. Göstan kolme veljeä omistivat puolestaan Ala-Lemun kartanon.

Vähä-Rauhalinna lohkaistiin irti ja kartano rakennettiin vuonna 1858 eli hiukan ennen Göstan syntymää. Päärakennuksen piirsi yksi aikansa nimekkäimmistä arkkitehdeistä, G. T. Chiewitz, joka työskenteli Turun ja Porin läänin lääninarkkitehtina ja Turun kaupunginarkkitehtina. Hänen käsialaansa ovat Villa Roma Ruissalossa, Suomen ritarihuone ja Ruotsalainen teatteri Helsingissä sekä lukuisia kirkkoja pitkin Suomea.

Lasiveranta on kartanon huoneista huonoimmassa kunnossa. Kaatunut tammi on murjonut sen yläpuolella olevaa suurta parveketta. Kuva: Maria Kesti

Kananuudeleita myynnissä

Vähä-Rauhalinna ei enää ole sennäköinen kuin millaiseksi mahtiarkkitehti sen suunnitteli. Rakennukseen on vuosien mittaan ilmestynyt useita lisäosia. Huonoimpaan kuntoon menneet osat – kuten etuparveke ja takakuisti – ovat 1990-luvulta ja Mikael Ylismäen äidin rakennuttamia.

Nopealla vilkaisulla ne muistuttavat 1850-luvun pitsirakenteita mutta ovat todellisuudessa vaneria ja muovimaalia eivätkä ole kestäneet. Äiti menehtyi muutama vuosi sitten, sairastettuaan pitkään. Ylismäki asui hänen kanssaan kartanossa.

Vanu-Mamman kutomakoneet pauhasivat 1900-luvun alkupuoliskolla nykyisessä ruokasalissa. Kuvassa näkyvät tapetit muistuttavat vanhoja mutta eivät ole alkuperäisiä. Kuva: Maria Kesti

Nyt Ylismäki on hankkiutumassa eroon sekä kartanosta että sen irtaimistosta. Uusille omistajille on luvassa paitsi valtava työmäärä myös vyöry historiaa. Saatavilla on jopa kaitafilmejä Vähä-Rauhalinnasta.

Ylismäen ja Suonpään mielestä arvokkain osuus kartanoa on sen värilasi-erkkerihuone. Se rakennettiin 1800-luvulla palmuhuoneeksi, ja Ylismäen äiti remontoi erkkerin seinille kiinalaismaalauksia ja -tekstejä.

– Täällä kävi kiinalaispariskunta harkitsemassa, saisiko tästä hotellin. He paljastivat, että seinillä lukee kaikenlaista yhdentekevää, kuten mainoksia kananuudeleista, Suonpää nauraa.

Holvikellarikerrokseen rakennetussa saunaosastossa on maaginen tunnelma. Kellarin katossa on jäljellä myös vanhoja lihakoukkuja. Kuva: Maria Kesti

Kartanosta löytyy myös salaperäinen saunaosasto kellarista, yläkerrasta poreamme. Kuusistonsalmi kimmeltää lukuisten suurien salien valtavista ruutuikkunoista. Talosta löytyy myös piianhuoneita ja ullakko, jossa on kulkusilta. Päärakennus on luokiteltu valtakunnallisesti arvokkaaksi rakennussuojelukohteeksi.

Köynnöshortensia peittää Vähä-Rauhalinnan kartanon julkisivua rannan puolelta. Kuisti on kokonaan 1990-luvun perua ja huonokuntoinen. Kuva: Maria Kesti

Lehdosta löytyy pehtorin talo

Kartanolla on aikoinaan ollut 38 hehtaaria maata. Niistä kuuluu kiinteistöön yhä muutama hehtaari. Osa ostajaehdokkaista on aikonut lohkoa niistä uusia tontteja, mutta Ylismäki ei ole lämmennyt ajatukselle.

Häntä harmittaa jo se, miten lähelle modernit uudisrakennukset ovat tulleet kartanon itäpuolella. Muissa ilmansuunnissa ja rannassa on tiheää jalopuulehtoa ja niittyä sekä upeita, kääpien koristelemia lahopuita. Päivisin punavarpunen ja kuhankeittäjä livertelevät, öisin pöllöt huutelevat.

Vähä-Rauhalinnan kartanon laituri on juuri ja juuri vielä käyttökelpoinen. Vastarannalla näkyy Jänis- eli Rauhalinnansaari sekä Kuusisto. Aikoinaan rannassa on ollut uimahuone. Kuva: Maria Kesti

Rannasta löytyy pieni 1960-luvun sauna sekä hutera laituri. Ylismäki kertoo takavuosina kulkeneensa täältä autolla jäätä pitkin Piikkiöön. Lisäksi tontilla on 1990-luvulla valmistunut autotallirakennus sekä soma, punainen pehtorin talo.

Ylismäki käy kurkistamassa uteliaana pehtorin taloon. Siellä on ollut aina vuokralaisia, joten hän on käynyt siellä vain muutaman kerran.

Ylismäki on pitkä eikä mahdu seisomaan pehtorin talon yläkerrassa suorassa. Hän kuvailee ullakon tunnelmia janeaustenmaisiksi, mutta ei viihtyisi itse siellä.

– Kunpa tähän kaikkeen ihastuisi joku eksentrinen miljardööri, joka haluaisi laittaa nämä alkuperäiseen kuntoonsa, hän miettii.

Marjut Suonpää esittelee kartanosta löytynyttä piirustusta alkuperäisestä kartanosta. Rakennus on suojeltu, mutta virallisia piirustuksia ei ole jäljellä. Kuva: Maria Kesti
Kuvassa oikealla näkyvä lasierkkeri on alkuperäinen ja vuodelta 1858. Erkkerissä sijaitsi palmuhuone. Kuva: Maria Kesti

Artikkeliin on saatu historiatietoja myös Lea Heinonen-Eerolalta sekä Olli Kauremaalta.