Nurmikko vihertää, linnut laulavat, kukkaloisto valtaa pihat ja pientareet. Toppahousut vaihtuvat shortseihin, ihmismassat änkevät ravintoloiden ulkoterasseille. Valon määrä kasvaa, usein myös suomalaisten positiivisuusaste.
Edellä listatut ovat kaikki varmoja kevään merkkejä. Mutta toki – routaisessa Pohjolassa kun eletään – toukokuisiin lumi-infernoihin on aina varauduttava. Eivät ne nimittäin tyystin tavattomia ole. Ja jos räntää tulee ja tuuli tuiskii, ei shortsiväki marssikaan terasseille ilolientä nauttimaan.
Mikä siis on kiveen hakattu ja vankkumaton kevään merkki? Se on tuo pariviikkoinen urheilun riemujuhla, joka tulevana perjantaina käynnistyy: jääkiekon MM-kilpailut.
Yhtäkkiä kaikista vannoutuneimmatkin sporttivihaajat pukevat sinivalkoista ylleen. Sohvannurkassa makoilevien jarmojen ja jermujen sisäiset mestarivalmentajat heräävät talviunilta. Sipsi- ja karkkikulhot kiertävät kehää, ja vanha kunnon Antero riemastuttaa kansaa, vielä kertaalleen.
Hetki on pian käsillä. Omiin poteroihinsa kaivautuvat härmäläiset liimautuvat yhteen kuin selkä ja kostea suihkuverho. Mikäs sen hienompaa.
Jää nähtäväksi, uidaanko tänä keväänä suihkulähteissä. Tavataanko toreilla ja turuilla. Ja jos näin, minkä biisin saattelemana? Soiko Den glider in vai peräti Bara bada bastu?
