Jokainen tekee omanlaisensa – nappaa vinkit juhannusvihdan tekoon

0
Vanhassa navetassa, sittemmin kanalassa ja nykyisin puuvarastossa kuivuvat myös vihdat. Kuvassa vasta tehty vihta ja vielä käyttökelpoisia, kuivattuja edellisvuotisia vihtoja. Kuva: Iida Kauppi

Teksti: Iida Kauppi

– Nyt on huono lehti, sanoo koko ikänsä vihtoja tehnyt Eero Tähtinen.

Vihdanteko ei ole Tähtiselle kuitenkaan vakavaa hommaa, sillä yhtä ja oikeaa tapaa ei ole.

– Jokainen tekee tavallaan. Joku sitoo kumilenkillä.

Liian aikaisin vihdantekoon ei kannata ryhtyä. Tähtisen mukaan liian pehmeistä varsista ja pienistä lehdistä saattaa tulla ennemminkin piiska.

– Kasvin tarvitsee kovettua, että lehdet pysyvät. Lehtien täytyy vielä antaa valmistua.

Oikea aika vihdantekoon vaihtelee vuosittain. Tänä vuonna Eero Tähtinen arvelee sen olevan heinäkuun alkupuolella.

Nyt – juhannuksen kynnyksellä – Tähtinen on ryhtynyt vihdantekoon toimittajan pyynnöstä.

Eero Tähtinen taivutti kahden vihdan väliin rautalangan, josta vihdat saa kätevästi ripustettua kuivumaan. Kuva: Iida Kauppi

Mahdollisimman ympyrkäinen

Tähtinen tekee vihtoja pienellä jakkaralla kotitilansa ulkorakennuksessa Nästin kylässä Laitilassa. Tilan maat ovat osittain Mynämäen puolella.

Betonilattialla on kasa koivuja. Niistä Eero Tähtinen repii käsin sopivan mittaisia oksia vihtaan.

– Jos vihdan saa pitkäksi, niin sillä on helpompi vihtoa selkää. Riippakoivusta tulee parhaat vihdat.

Kädensijaan tulevasta kohdasta Tähtinen poistaa lehdet. Kun oksat on revitty, ryhtyy vihtamestari latomaan oksia kämmeneensä. Aina välillä hän pyöräyttää hiukan kädessään olevaa oksanippua.

– Näin vihdasta tulee mahdollisimman ympyrkäinen. Tämä on minun tapani, mutta ei voi sanoa, että tämä on sääntö.

Ensimmäiseksi ladotut oksat jäävät vihdan keskelle, sydämeksi.

– Mitä haaraisempi pohja, sen parempi. Taitaa olla niin, että minä teen tiiviimmän vihdan kuin moni muu.

Ensimmäinen rautalanka laitetaan kohtaan, josta kädensija alkaa. Kuva: Iida Kauppi

Maasepän vihtoja

Kun vihta on Tähtisen käteen sopivan paksu, kiertää hän rautalangan kädensijan ympäri ja kiristää langan hohtimilla.

– Minun hermoni eivät kestä luonnonvitsalla sitomista. Teen tällaisia maasepän vihtoja.

Rautalankojen terävät päät Tähtinen taittaa ja naputtaa hohtimien päällä vihdan sisään. Viimeisenä silauksena hän veistää kädensijan oksat puukolla tasaisiksi.

Rautalanka sitoo oksat tiukasti yhteen.

– Vihdan täytyy pysyä piukassa. Talvella saatan kiristää kuivuessa löystyneen vihdan lankoja.

Rautalangat kiristetään hohtimilla. Jos kiristää liikaa, voi rautalanka napsahtaa poikki. Kuva: Iida Kauppi

Kuivahtaminen ei haittaa

Vaikka nyt valmistuva vihta ei ole parhaaseen aikaan tehty, tulee se käyttöön heti seuraavana lauantaina. Tähtinen vihtoo joka kerta saunassa, ympäri vuoden.

– Kun ihminen tulee vanhaksi, niin mikäs sen parempi on kuin lämmin vihta, jos vaivoja on.

Viime vuonna tehdyt vihdat ovat jo loppuneet, mutta kuivattuna on säilynyt hyviä edellisvuotisia. Yksi vihta kestää Tähtisen mukaan kolme neljä saunomiskertaa. Välissä vihta saa kuivahtaa.

– Lapsuudessani saunassa kävi isompi porukka ja joka viikko oli uusi vihta.

Kädensija on noin 15- senttinen. Kuva: Iida Kauppi

Kädenlämpöistä

Ennen saunomista Tähtinen laittaa kuivatun vihdan kädenlämpöiseen veteen, jossa se saa kastua puolisen tuntia.

– Heitän kiukaalle veden, jossa vihta on ollut. Siitä tulee se tuoksu.

Osa ihmisistä käyttää vihdan kiukaan löylyissä.

– Höyry sulostuttaa vihdan.

Vihdan päät viimeistellään puukolla samanmittaisiksi. Kuva: Iida Kauppi

Eero Tähtisen vinkit vihdantekoon

Riippakoivu on paras vihtaan. Sen lehti on pehmeä.

Koivu ei saa olla kerätessä märkää, jottei vihta menee ruskeaksi.

Vihdat pitää kuivata valolta suojattuna.