Teksti: Maijastiina Hannonen
Paikallislehdessä ollut ilmoitus linturetkestä johdatteli kaarinalaisen Jenni Lindstedtin hänen kutsumusharrastuksensa pariin. Järvelän kosteikolla kymmenen vuotta sitten järjestetty lintuopastus oli menestyksekäs. Lindstedt näki sekä haapanan että lapasorsan. Kaksi lintua, joiden näkemisestä hän oli pienestä pitäen haaveillut.
Kumpaisenkin linnun näyttäytyminen heti ensimmäisellä kerralla riitti vakuuttamaan Lindstedtin lintuharrastuksen hienoudesta. Hän osti omat kiikarit ja alkoi käydä säännöllisesti Turun Lintutieteellisen yhdistyksen opastuksilla.
Vuotta myöhemmin vietettiin yhdistyksen 50-vuotisjuhlia. Juhlahumun lomassa Lindstedtin korviin kantautui tieto, että yhdistys kaipaa lisää vapaaehtoisia keräämään dataa petolinnuista. Lindstedt näki pöllönkuvat mielessään. Haave rengastajaksi ryhtymisestä oli sinetöity.
Lintujen rengastajat koulutetaan Suomessa mestari–kisälli-periaatteella. Rengastajien joukko on suhteellisen pieni ja ikääntyvä, mutta sitoutunut.
Lindstedt omisti perehdytykselleen muutaman vuoden. Harjoitteluvuodet pitivät sisällään yli sata konkareiden kanssa tehtyä petolintujen rengastusta, kiipeilytreenejä ja tarkkojen maastoraporttien laatimista.
Lopulta opit piti todistaa tunnistamalla kaikki Suomessa elävät ja maan läpi lentävät lintulajit. Suomessa pesii vuosittain noin 250 lintulajia.
12 pöllöperhettä vastuulla
Petolintuihin erikoistuneella Lindstedtillä on tänä vuonna vastuullaan 12 pesinnässä onnistunutta pöllöperhettä. Niistä yksi on viirupöllön pesä, loput 11 ovat lehtopöllöjen pesiä.
Lehtopöllö on Varsinais-Suomen yleisin pöllölaji, joka viihtyy nimensä mukaisesti lehto- ja sekametsissä. Kaarina-lehti lähti toukokuussa Lindstedtin mukaan rengastusreissulle. Suuntasimme maskulaiseen sekametsään, Lindstedtin rakentamalle pesälle.
Vapaaehtoisuuteen pohjautuva rengastus on Lindstedtin harrastus. Päivätöikseen hän työskentelee tutkijana lääkeyhtiöllä. Lähdimme siis metsään ilta-aikaan.
Pesäpuun juurella Lindstedt puki ylleen kiipeilyvaljaat. Ja kas, 52-vuotias nainen olikin jo kiivennyt noin neljän metrin korkeudessa sijaitsevalle pesälle. Muutama vuosi sitten aloitettu crossfitharrastus keventää kiipeämistä, Lindstedt kertoo.
Pesälaatikosta paljastui erityinen yllätys: Lindstedtin seitsemän rengastusvuoden ensimmäinen viiden lehtopöllön poikue! Hän pakkasi uneliaat poikaset kangaskassiin ja laski ne maahan rengastusta varten.
– Viisi on hieno pesintätulos. Se tarkoittaa, että on ollut hyvin ruokaa.
Rengastuksen yhteydessä poikaset punnitaan ja mitataan. Lehtopöllön poikaset eivät pane vastaan, mitä nyt vähän naksuttelevat varoitukseksi.
Naksutus tavoittaa myös emon. Lindstedt kuulostelee, että mustarastas varoittelee lähistöllä olevasta emosta. Äänestä päätellen närhi kiusaa emoa.
Ruokaa kiitokseksi
Luonnonvaraista lehtopöllöperhettä ei häiritä yhtään sen enempää kuin on tarve. Rengastus edellyttää yleensä vain kahta käyntiä. Ensimmäisellä kerralla Lindstedt tarkistaa maasta käsin onko pesintä onnistunut. Samalla hän arvioi missä vaiheessa pesintä on.
Toisella ja viimeisellä kerralla poikaset rengastetaan. Sutjakan rengastuksen jälkeen Lindstedt kerää poikaset takaisin kangaskassiin. Kiitokseksi pesään palautetaan poikasten lisäksi myös ruokaa.
Onnistuneen rengastuksen jälkeen puusta laskeutuu iloinen rengastaja. Jokainen lihas on tehnyt töitä, mutta kaikki on sen arvoista.
– Puusta laskeutuessa tulee sellainen onnellinen olo, että minä elän.
FAKTA
Rengastus on ennen kaikkea tutkimusmenetelmä
- Yksilöidyillä jalkarenkailla kerätään dataa muun muassa lintujen pesinnästä, kasvamisesta, ravinnosta ja elinpiiristä.
- Lintuja saa rengastaa vain rengastusluvan suorittaneet koulutetut rengastajat.
- Suomen linturekisteriä koordinoi Helsingin yliopiston alainen Luonnontieteellinen keskusmuseo Luomus. Luomuksen alaisuuteen on vastikään perustettu Rengastuksen eettinen lautakunta. Lautakunnan tehtävänä on kehittää rengastustoimintaa muun muassa päivittämällä rengastajan käsikirjaa.
- Rengastus tehdään aina mahdollisimman turvalliseksi sekä ihmiselle että linnuille.
