Kaarinalainen Julius Hyyppä voitti kuurojen maailmanmestaruuden jääkiekossa: ”Saimme jätettyä kaiken energian jäälle, ja meillä oli todella hyvä yhteishenki”

0
Kolme paikallista pelaajaa (turkulainen Severi Väre, kaarinalainen Julius Hyyppä ja paimiolainen Santeri Taskinen) oli voittamassa kuurojen MM-kultaa Suomelle. Kuva: TS/Jori Liimatainen

Teksti: Jenna Westerlund, TS

JÄÄKIEKKO Varsinais-Suomi sai toukokuussa kolme, ja Kaarina yhden uuden maailmanmestarin, kun Suomen kuurojen jääkiekkomaajoukkue Deaf Lions voitti MM-kultaa Vancouverissa. Joukkueessa pelasivat turkulainen Severi Väre, 19, kaarinalainen Julius Hyyppä, 18 ja Paimiossa asuva Santeri Taskinen, 17.

– Me kaikki olimme ensimmäistä kertaa virallisissa arvokisoissa. Ystävyysturnauksessa olemme pelanneet aiemmin ja olemme olleet myös maajoukkueleireillä, mutta emme MM-turnauksessa, Hyyppä muistuttaa.

Debyytti tapahtui komeassa paikassa Deaf Lionsin 30-vuotisjuhlakaudella. Seuratasolla Tutoa kuluvalla kaudella edustanut kolmikko oli yhtä mieltä turnauksen ikimuistoisuudesta.

– Olimme Kanadassa 15 päivää. Joka toinen päivä pelasimme ja muuten kiertelimme kaupungilla katsomassa nähtävyyksiä, Taskinen kertoo.

Turnauksessa ennakkoon kovimmat maat olivat isäntäjoukkue Kanada, Yhdysvallat sekä Suomi. Lisäksi Tshekki on nostanut tasoaan.

”Saimme onnistuneen revanssin.”

Lähes voitosta voittoon

Deaf Lions eteni turnauksessa yhtä poikkeusta lukuun ottamatta voitosta voittoon. Ainoa kauneusvirhe oli alkusarjan Yhdysvallat-tappio, jonka joukkue kuittasi finaalissa maalein 6–3. Finaalissa Hyyppä keräsi tehot 2+2, Väre 1+3 ja Taskinen 0+1.

– Saimme onnistuneen revanssin. Saimme jätettyä kaiken energian jäälle, ja meillä oli todella hyvä yhteishenki, Hyyppä kertoo.

Yhteishenki oli hyvä koko turnauksen ja oikeastaan jo sitä ennen. Kuurojen maajoukkue leireilee vuosittain pariin otteeseen, joten pelaajat ovat toisilleen tuttuja.

Tuttuja ovat myös kaikki kolme keskenään. Hyyppä ja Väre ovat tunteneet toisensa lapsista saakka, ja Taskiseen he tutustuivat jääkiekon kautta. Aikaa vietetään keskenään myös vapaa-ajalla.

– Olemme olleet kaikkien aikojen ensimmäisellä kuurojen maajoukkueen juniorileirillä kuutisen vuotta sitten. Olimme tuolloin noin 12–13-vuotiaita. Miesten maajoukkueeseen liityimme pari vuotta sitten, Väre kertoo.

”Ei siinä ole mitään ihmeellistä”

Vaikka Deaf Lionsissa pelaajat ovat kuuroja tai huonokuuloisia, pelaa kolmikko seurajoukkuetasolla kuulevien kanssa. Välillä ihmettelyjä on tullut, mutta nuorille tilanne on normaali. He eivät mieti olevansa erilaisia muihin verrattuna.

– Ei siinä ole mitään ihmeellistä. Tulkki on ollut aiemmin harjoituksissa mukana, eikä väärinkäsityksiä ole syntynyt. Ei sitä asiaa mitenkään mieti, Hyyppä kertoo.

Hyyppä pelasi viime kaudella Tutossa U18 SM-sarjaa ja saman ikäluokan Mestistä, Taskinen oli mukana saman seuran akatemiajoukkueessa ja Väre nousi syyskaudella Tuton Mestis-joukkueen mukaan ja pelasi joukkueessa kauden loppuun saakka.

Tällä hetkellä Taskinen etsii joukkuetta, mutta Hyyppä ja Väre ovat aloittaneet kesätreeninsä.

– Treenaan U20-ikäluokan Mestis-joukkueen kanssa, ja porukassa on paljon pelaajia. Toivon saavani lopullisen pelipaikan joukkueesta, Hyyppä kertoo syksyn tavoitteistaan.

– Odotan kovia pelejä ja toivottavasti saan pelata Mestistä syksyn alusta saakka, sopimuksen Tuton kanssa keväällä tehnyt Väre lisää.

Ennen syksyn pelejä on kuitenkin aikaa tehdä myös muuta, kuten tavata ystäviä ja viettää aikaa perheen kesken– unohtamatta tietenkään jääkiekkoilijoille tyypillistä harrastusta.

– Melkein kaikki pelaajat taitavat pelata golfia, niin mekin, Taskinen nauraa.