Miska Kaukosen ja Valtteri Roihan juuret ovat Kaarinassa – Tänä kesänä kaksikko perkaa Kalevalaa teatterin lavalla

0
Valtteri Roiha ja Miska Kaukonen tekevät Olipa kerran Kalevala -esitykseen kaiken näyttelemisestä lavasteisiin. Jopa lavan he rakensivat itse. Puvustus on ainoa asia, mihin tarvittiin hiukan apua.

Valtteri Roiha ja Miska Kaukonen ovat pitkän linjan teatterilaisia, mutta alun perin teatterin maailmaan päätyminen oli sattumaa.

– Kaarina-teatterissa oli alkamassa Ilves kielekkeellä -näytelmän teko, vuosi taisi olla 1989. Menin silloisen tyttöystäväni tueksi mukaan. Istuin takapenkissä katsomossa, kun ohjaaja kysyi vapaaehtoisia poikia huovin rooliin. Peruutin tuolillani ja horjahdin niin, että molemmat käteni nousivat pystyyn ja päädyin mukaan esitykseen, Roiha muistelee nauraen.

Teatteri imaisi mukaansa, ja jo pari vuotta myöhemmin Roiha oli perustamassa Kaarinan nuorisoteatteria.

Kaarinan nuorisoteatterin ensimmäiseen kesäteatterinäytökseen vuonna 1992 päätyi puolestaan näyttelemään tuolloin 17-vuotias Miska Kaukonen.

– Meillä oli Vaarniemen koulussa todella kannustava musiikinopettaja Eija Lappalainen, joka arveli, että saattaisin innostua teatterista ja ilmoitti minut mukaan kokeilemaan, Kaukonen muistelee.

Näytös oli Robin Hood, ja Kaukonen päätyikin esitykseen trubaduuriksi. Roiha näytteli samassa esityksessä ilkeää sheriffiä.

Valtteri Roiha ja Miska Kaukonen punomassa juonia huhtikuussa. Kuva: TS/Marttiina Sairanen

Kaarinaan lämpimät välit

Kaukonen on syntynyt Kaarinassa, Roiha on puolestaan muuttanut paikkakunnalle nelivuotiaana. Kun he viettivät nuoruuttaan, oli Kaarina vielä aivan maaseutua.

– Muistan kun Kaarinasta tuli kaupunki ja sen kunniaksi järjestettiin juhla, jossa olin esiintymässä, Roiha kertoo.

Tuolloin Kaarinan keskustassa, nykyisen Lidlin paikkeilla laidunsi vielä lehmiä.

– Kyllä sitä vähän häpesikin, kun olin niin maalta ja vieressä oli suurkaupunki, Turku, Kaukonen naurahtaa.

– Ihan landellahan sinä asut nytkin, Roiha heittää.

– Asun kaupunkialueella. Satavassa, mutta Turkua se on, Kaukonen toteaa.

Nykyisin miehillä on Kaarinaan lämpimät välit. Kaukosen äiti ja Roihan vanhemmat asuvat paikkakunnalla yhä. Roiha puolestaan asuu nykyisin Maskussa.

”Moni ei muista, että mitä siinä Kalevalassa tapahtuukaan, joten haluamme palauttaa sitä mieleen. Luvassa on oppitunti kansalliseepoksesta”, Roiha kertoo. Kuva: TS/Marttiina Sairanen

Sudesta Linnateatteriin

Vuonna 1995 Roiha ja Kaukonen olivat yhdessä perustamassa Teatteri Sutta, joka toimi aluksi Littoisten vanhassa Verkatehtaassa.

– Se oli kulta-aikaa. Sai tehdä ihan omannäköisiään juttuja, Kaukonen muistelee.

Teatteri Susi yhdistyi vuonna 2003 turkulaisen Uuden Teatterin kanssa ja syntyi Linnateatteri.

Linnateatterin ensimmäinen produktio oli William Shakespearen kootut teokset, jota esitettiin Aboa Vetus & Ars Nova -museon pihalla, kolmen näyttelijän voimin; mukana oli Roihan ja Kaukosen lisäksi Jari Nolvi. Sen jälkeen Linnateatterilta on tullut useita ”pikakelauskomedioita”, joissa on parissa tunnissa käyty läpi niin Turun, elokuvien, oopperan kuin Raamatunkin historiaa.

Tänä kesänä vuorossa on Kalevala, jossa Roiha ja Kaukonen paitsi näyttelevät kahdestaan, ovat myös vastanneet koko tuotannosta. Niin käsikirjoitus, lavastus, markkinointi, lipunmyynti kuin lavan rakentaminenkin on tehty omin voimin. Ainoastaan puvustuksen hoitaa Anniina Kuula ja muutamien peruukkien teossa on auttanut Minna Pilvinen.

Mutta miksi juuri Kalevala?

– Moni ei muista, että mitä siinä Kalevalassa tapahtuukaan, joten haluamme palauttaa sitä mieleen. Luvassa on oppitunti kansalliseepoksesta, Roiha kertoo.

– Ja siitä, miten Kalevala on vaikuttanut kulttuuriimme. Lisäksi luvassa on Kalevalan syntyhistoriaa ja faktaa Lönnrotin keräysreissuista – niistä kun olemme saaneet katsottavaksi autenttista videomateriaalia, Kaukonen toteaa hymyillen.

Olipa kerran Kalevala. Näytökset 25.6.–30.8. Aboa Vetus Ars Nova -museon sisäpihalla, Turku.

Lisätiedot: avan.fi/events/olipa-kerran-kalevala

Olipa kerran Kalevala -esitykset pidetään Aboa Vetus Ars Nova -museon sisäpihalla, jossa on sekä pöytäpaikkoja että pitkiä penkkejä. Litti on tullut katsastamaan isäntäsä työpaikan.

Valtteri Roiha

  • Syntynyt 1970 Turussa, muuttanut nelivuotiaana Kaarinaan.
  • Maskussa asuva näyttelijä ja teatteriohjaaja.
  • Opiskellut teatteri-ilmaisun ohjausta Turun taiteen ja viestinnän oppilaitoksessa.
  • Ollut perustamassa Kaarinan nuorisoteatteria 1991, Teatteri Sutta 1995 ja Linnateatteria 2003.
  • Näytellyt muun muassa Linnateatterissa ja Turun kaupunginteatterissa sekä elokuvissa.
  • Toiminut armeija-aikana Kaarina-lehden ”sotakirjeenvaihtajana”.

Miska Kaukonen

  • Syntynyt 1975 Kaarinassa.
  • Turussa asuva näyttelijä.
  • Opiskellut näyttelemistä Teatterikorkeakoulussa.
  • Ollut perustamassa Teatteri Sutta 1995 ja Linnateatteria 2003.
  • Näytellyt muun muassa Linnateatterissa ja Turun kaupunginteatterissa sekä elokuvissa.

Yleissivistävä komedia

Museon sisäpihalle astuessa vastassa on pikkuruinen itsetehty lava, ja sen edustalla Miska Kaukonen ja Valtteri Roiha ovat itse vastaanottamassa teatterivieraita jaellen jokaiselle – näytelmän teeman mukaisesti – Sampo-tulitikkuja.

Sama intiimi ja kotikutoinen tunnelma jatkuu pitkin esityksen, kun kaksikko kertoilee yleisölle, mitä se Kalevala oikein pitääkään sisällään.

Roiha ja Kaukonen ovat tehneet parinkymmenen vuoden ajan Linnateatterissa useita ”pikakelauskomedioita” alkaen Shakespearen näytelmistä jatkuen Turun, oopperan ja elokuvien historiaan.

Olipa kerran Kalevala tavallaan jatkaa pikakelauskomedioiden linjaa, mutta tavallaan taas ei. Varsinainen pikakelaus näytelmä ei tällä kertaa ole, eikä sen hauskuus perustu valtavalle kiireelle, nopeille roolivaihdoksille ja sen aiheuttamalle sähellykselle, vaan esitys on hidastempoisempi.

Näytelmän keskiössä ei ole Kalevalan läpinäytteleminen, vaan Roiha ja Kaukonen esittävät roolihahmojaan Miskaa ja Valtteria, jotka ovat tulleet kertomaan yleisölle Kalevalasta. Silti näytelmän hauskinta antia ovat näytellyt Kalevalan kohtaukset, erityisesti Kullervon kirous ja Joukahaisen suohon laulaminen.

Ehkä lavalla olisi voinut ollakin Miskan ja Valtterin sijaan enemmän Väinämöistä ja Joukahaista. Näin saattaa jopa loppukesästä olla: Roiha ja Kaukonen kertoivat haastattelussa, että näytelmä muuttaa muotoaan jokaisen esityksen jälkeen. He kuuntelevat, mille yleisö nauraa ja räätälöivät kohtauksia sen mukaisesti.

Näytelmä on kuitenkin ennen kaikkea se, mitä se lupaakin olla: ”yleissivistävä komedia”, jonka katsottua varmasti muistaa, mitä ne Kullervot, Joukahaiset ja Louhet oikein puuhasivatkaan. Näennäisestä kotikutoisuudestaan huolimatta näytelmästä ei jää harrastelijamainen fiilis, vaan pitkän linjan ammattilaiset ovat toteuttaneet lavalle takuuvarmaa kesäteatteriviihdettä.