Vesi vanhin voitehista, sanotaan. Ainakin puhdas vesi on tärkeimpiä huoltovarmuutemme takaajia.
Ilman keskeytyksetöntä laadukkaan veden jakelua voi mennä sormi suuhun, jollei kotona ole vesikatkon sattuessa puhdasta ämpäriä. Tällaiseen tilanteeseen ei moni kaarinalainen ole varautunut, mikäli tulkitsemme Suomen Pelastusalan Keskusjärjestön (SPEK) tilastoja. Puolelta suomalaisista kotitalouksista puuttuu kannellinen vesiastia ja joka kolmannelta puhdas pullovesi.
Tämä kertoo, että Suomessa luotetaan alati toimivaan vedenjakeluun. Puhtaan veden saanti hanasta tuntuu jopa itsestäänselvyydeltä. Se jos mikä on vaarallista, jos siihen tuudittautuu.
Veden hinta määräytyy monesta tekijästä, joita emme suoraan näe vesilasissamme. Me vain juomme tai sadetamme nurmikon. Lotraamme juomakelpoista ja maittavaa luksustuotetta poreammeeseen, vaikka ympärillä vaanisi kuivuuden aiheuttama metsäpalovaara.
Olemme niin tottuneita vedensaannin helppouteen, ettemme edes mieti vesihuoltoa. Kyse on samasta ilmiöstä kuin siivousalalla: siisteys huomataan vasta sitten, kun on törkyä lattialla.
Ei tarvitse kuin lentää etelän lomakohteisiin, jotta voi palata takaisin huoahtamaan helpotuksesta. Valitukset alhaisesta vedenpaineesta, lomaripulista ja kraanaveden mausta kuuluvat moniin keskiluokkaisiin kahvipöytäkeskusteluihin. Ylistykset Suomen toimivasta vesihuollosta sen sijaan eivät.
Valitettavasti laatu maksaa joka asiassa. Laatua ei myöskään ylläpidetä ilman jatkuvia investointeja. Vaikka jo muinaisia roomalaisia on kiittäminen Cloaca Maximasta, valutettiin Turun seudulla vielä viime vuosisadalla jätteet Aurajokeen. Ajat ovat totisesti muuttuneet.
Nyt Halisiin rakentuu mittava varavesilaitos. Sen tarkoitus on turvata alueen vedensaanti jatkossakin. Vain rahalla saa mitä kraanasta tilaa.
