Pahimus on tottunut syömään juhannuksena pottuvoita ja perunaa kolmella tavalla. Omassa pikku mökissä juhannusvalmistelut alkavat varhaisperunan ostosta torilta. Herkuttelun jälkeen on illan valoisina tunteina käytävä Tinderissä vilkaisemassa juhannustarjontaa, kun tämä värkki on korvannut lavatanssit. Aikamoista perunanenää, etten sanoisi. Pahimus on oppinut swaippaamaan vasemmalle, mutta swing oikealle tuottaa haasteita. Ehkä tänä juhannuksena kaikki on toisin?
Kehnoon perunanenätarjontaan Pahimus on jo tottunut. Enemmän piti järkyttyä viime viikolla Kaarinan torin perunatilanteesta. Siellä oli tarjolla perunan saralla vain ranskalaisia, joka onkin ainut Pahimuksen tunnistama kansainvälinen perunaruoka. Mukavaa silti, ettei torilla haissut Turun entiseltä kauppatorilta. Herkulliset tuoksut naulasivat kielen kiinni kitalakeen, koska eihän sellaisia katuruokanimiä osaa lausuakaan. Siestan kyllä ymmärtää kielitaidotonkin.
Pahimus on ahkeroinut koko kevään perunan kuvat silmissä voidakseen kylvää yhden potun liian myöhään ämpäriin. Ykköskodin parveke ei ole saasteineen optimaalisin kasvualusta, mutta me suomalaiset olemme lannistumatonta ämpärikansaa.
Mitäkö ruokaa Pahimus sitten torilla valitsi? Jonossa arpoessa ei tarvinnut tehdä sitä itse. Pahimukselle tarjottiin tunnistamaton lätty soosilla ja puhelinnumero! Pitääkö sittenkin kerätä juhannuskedolta kukkia?
