Tänä kesänä tilit tasataan Sipilänmäellä – Raikulipojan paluu kuohuttaa tunteita Piikkiön kesäteatterissa niin, ettei läikähdyksiltäkään vältytä

0
Sydänmaan sydän on baari Heinäpaali, jossa puheensorinaa ja parranpärinää riittää. Mukana kosteaa iltaa viettämässä Maria (Anne-Mari Lehtinen), Jussi (Jussi Naumanen), Saara (Hanna Valkeapää), Atomi (Pasi Lintulahti) ja Jolsa (Mika Huunonen).

Pohjanmaalaisen pikkukylä Sydänmaan arki järkyttyy, kun tuhlaajapoikana maailmalle lähtenyt Jussi palaakin yllättäen kotikonnuilleen. Siinä missä vanhat kaverit ovat kuluttaneet viimeiset viisi vuotta lähinnä paikallisen kyläbaari Heinäpaalin penkkejä, on Jussi (Jussi Naumanen) tehtaillut rahaa Norjassa ja odottanut sopivaa hetkeä päästä tasaamaan tilit menneisyytensä kanssa.

Ja kaikesta päätellen tasaamista riittää, sillä raikulipojan vastaanotto kylän sydämessä on ristiriitainen. Vanhat ryyppytoverit baarin jakkaroilta ottavat kotiinpalaajan vastaan avosylein, kun taas kylän varttuneempi naisväki on valmis passittamaan Jussin takaisin Norjaan heti ensimmäisellä bussivuorolla. Katsojalle käy nopeasti selväksi, mistä hameväkeä hiertää: raikulipojan maine on jäänyt elämään, vaikka Jussi vakuuttaakin olevansa nyt viisi vuotta myöhemmin muuttunut mies.

Asetelma on varmasti tuttu monelta suomalaiskylältä 1970- ja 1980-luvuilta, kun paremman huomisen perässä on lähdetty joko Ruotsiin tai kauemmas, ja jossain vaiheessa paluu kotikonnuille on tullut ajankohtaiseksi. Taakse on saattanut jäädä velkaa, ehkä lapsiakin, eikä reissumiestä reppuineen ole saatu kotiin kuin vasta pakon edessä – jos silloinkaan.

Sydänmaan sydän on baari Heinäpaali, jossa puheensorinaa ja parranpärinää riittää. Mukana kosteaa iltaa viettämässä Maria (Anne-Mari Lehtinen), Jussi (Jussi Naumanen), Saara (Hanna Valkeapää), Atomi (Pasi Lintulahti) ja Jolsa (Mika Huunonen).

Viinaa, huumoria ja nyrkkiä

Anteeksipyydellen kotiin palaava Jussi on päättänyt kuitenkin korjata erheensä, ja lähtee oikomaan historian mutkia yksi kerrallaan. Mutta ensin toki juhlitaan. Koko baaripöydän täydeltä, kuten suomalaiseen kesään kuuluu.

Kun juhlat on juhlittu, käy nopeasti ilmi, ettei historian muuttaminen onnistu pelkästään keskiolutta ja lonkeroa paikallispubissa tarjoamalla. Kun vielä selviää, että Jussilla ja toista pääosaa esittävällä baarinpitäjä Minnalla (Anniina Heini) on yhteinen lapsi, josta tuhlaajapoika ei ole Norjan vuosinaan tiennyt mitään, on soppa keitetty valmiiksi. Siihen soppaan ratkaisua haetaan vuoroin viinasta, vuoroin romantiikasta ja lopulta nyrkkikin viuhuu keskellä Sipilänmäen ikonista maalaismaisemaa.

Sipilänmäen kesäteatterin luontainen miljöö istuu 80-lukulaiseen suomalaisen maalaispitäjän maisemaan täydellisesti. Kesäillan teatterikokemus on maiseman puolesta autenttinen.

Kun pahin nousuhumala on talttunut katumukseen ja raikulipoika on saanut ”ansionsa mukaan”, lienevät tilitkin tasatut.

Tarina Sipilänmäen kesäteatterissa etenee vahvasti musiikin kautta, ja dialogit ovat hyvin lyhyitä ja napakoita johdatuksia aina seuraavaan kappaleeseen. Erityismaininta on annettava sinänsä kokemattomalle näyttelijäkaartille, joka on lavalla pienestä alkukankeudesta huolimatta kuin kotonaan. Ja varsinkin lauluesitykset sekä -sovitukset napsahtavat paikoilleen kertaheitolla tehden tutuista kappalaista mukaansatempaavia.

Minna (Annina Heini) ja tuhlaajapoika Jussi (Jussi Naumanen) ovat Sipilänmäen kesäteatterin Ihmisen ikävä toisen luo -musiikkinäytelmän keskiössä.

Aikakautensa kuva

Väliaikoineen hieman alle kahteen tuntiin on saatu mahdutettua tiivis kuvaus suomalaisen pienen maalaiskylän elämästä nelisenkymmentä vuotta sitten. Työt ja sen myötä monet asukeistakin ovat karanneet suuriin kaupunkeihin, ja paikalliset tilalliset ovat laittaneet pellot kirjaimellisesti pakettiin. Jäljellä on enää keskiolut-tuopin pian häämöttävä pohja paikallisbaarin tiskillä. Iloa riittää silti, ja toivo paremmasta huomisesta ei kuole ainakaan tähän kesään.

Näistä aineksista Piikkiöön on saatu kasattua musiikkinäytelmä, joka antaa taatusti paljon heille, jotka ovat tuon ajan eläneet ja nähneet. Yhtä tuttua noilta vuosilta ovat myös Mikko Alatalon ja Harri Rinteen jo lähes ikivihreiksi kohonneet kansanrallit, joita Sipilänmäen kesäillassa riittää kuultavaksi pitkästi toistakymmentä.

Koko musiikkinäytelmän helmeksi kohoaa illan päättävä nimikkokappale Ihmisen ikävä toisen luo, jonka koko kahdeksanhenkisen näyttelijäryhmän moniääninen tulkinta tuntuu luissa ja ytimissä ylimmällä penkkirivillä asti.

Perisuomalaisessa hengessä siinä vaiheessa kun puhe loppuu, alkavat nyrkit heilua. Riitapukari Jolsaa (Mika Huunonen) ja Jussia (Jussi Naumanen) erottamassa Minna (Annina Heini).

Ihmisen ikävä toisen luo: käsikirjoitus Ville Virkkunen, sovitus ja ohjaus Toni Enholm. Näyttelijät: Annina Heini, Mika Huunonen, Jussi Naumanen, Pasi Lintulahti, Liisa Ilvesmäki, Minna Suomi, Hanna Valkeapää, Anne-Mari Lehtinen. Laulutaustat ja äänisuunnittelu sekä musiikin sovitukset Pasi Ketola, laulusovitukset ja harjoituttaminen Laura Hurme. Puvustus, rekvisiitta ja lavastus Marika Nummela, Toni Enholm ja työryhmä. Lavastustyö Ismo Suomi. Ääniteknikko Artturi ”Aku” Lehtovaara, käsiohjelma Jarkko Kokkala, Lightpress Oy. Kuiskaaja harjoituksissa ja käsiohjelman kuvat Jorma Ketola, juliste Toni Enholm ja Jarkko Kokkala. Esitykset jatkuvat Piikkiön Sipilänmäellä 29.6. asti.