Tšekkoslovakia oli vielä kommunistinen maa vuonna 1975, kun Věra Nečasová suunnitteli ensimmäistä kertaa matkustavansa Suomeen. Kommunistimaasta ei niin vain matkustettu, vaan lupaa piti anoa puolueelta ja matka oli kallis.
– Naapurini oli kommunistipuolueen jäsen ja auttoi minua matkustamaan. Matkustin ensin Leningradiin lentäen, ja sinne matkani maksoi 1 000 Tšekin kruunua. Leningradista Helsinkiin jatkoin matkaa junalla, ja se maksoikin 3 000 kruunua. Kuukausipalkkani oli tuolloin 700 kruunua, Nečasová muistelee saksaksi Kalervo Korvensyrjän tulkatessa vieressä suomeksi.
Nečasová ja Korvensyrjä aloittivat kirjeenvaihdon vuonna 1968 ja ovat olleet kirjeystäviä siitä saakka.
Ensimmäisen kerran Nečasová kävi Suomessa siis vuonna 1975. Toinen kerta Suomessa koitti vasta 50 vuotta myöhemmin, kesäkuun puolivälissä.
Nečasová kertoo, että ensimmäistä kertaa Suomessa vieraillessaan kaikki oli uutta ja ihmeellistä – aivan erilaista kuin kommunistisessa Tšekkoslovakiassa.
– Suomessa kaikki oli aivan erilaista kuin Tšekkoslovakiassa. Meillä oli tiukka kontrolli kaikesta ja piti esimerkiksi varoa, mitä puhuu. Suomessa sellaista ei ollut. Nykyisin kaikki on tavallisempaa.
Lasten ja lastenlasten kuulumisia
Korvensyrjän ja Nečasován kirjeystävyys alkoi kouluaikana, kun he olivat 16- ja 17-vuotiaita. Koulujensa kautta he saivat toistensa osoitteet ja kirjeet alkoivat liikkua maiden välillä. Kovin vikkelään ne eivät vielä tuohon aikaan liikkuneet.
– Saattoi kestää pari viikkoa ennen kuin kirje tuli perille. Kirjoitimme noin kerran kuukaudessa, Nečasová muistelee.
Nykyisin paperikirjeet ovat vaihtuneet sähköposteiksi ja kuulumisia vaihdetaan harvemmin kuin aikoinaan.
– Mutta jouluisin ainakin, Korvensyrjä toteaa.
Kirjeissä he kertovat pääasiassa henkilökohtaisia kuulumisiaan, harvoin puhutaan esimerkiksi politiikkaa. Kommunismin aikaan Korvensyrjä oli kiinnostunut Tšekkoslovakian tilanteesta, mutta siitäkään ei kirjeissä voinut juuri kirjoittaa.
– Oli mahdollista, että kirjeitä luettiin, varovasti piti kirjoittaa, Nečasová kertoo.
Henkilökohtaiset kuulumiset vaihtuivat myöhemmin perheen ja lasten kuulumisiksi ja nykyisin vaihdetaan jo lastenlastenkin kuulumisia.
– Minun lapseni ovat syntyneet vuona 1979, 1981 ja 1990 ja Věran 1983 ja 1986. Minulla on kaksi lapsenlasta ja Věralla viisi, Korvensyrjä kertoo.
Suomesta Tšekkoslovakiaan
Vaikka Nečasová on käynyt Suomessa vain kahdesti, on Korvensyrjä kuitenkin vieraillut Tšekkoslovakiassa ja nykyisessä Tšekissä useammin.
– Ensimmäistä kertaa kävin siellä vuonna 1971. Olin Bremenissä kauppaopistoon liittyvässä opintovaihdossa kolme kuukautta ja samalla reissulla kävin Tšekkoslovakiassa, hän kertoo.
Myöhemmin Korvensyrjä vieraili Nečasován luona vaimonsa kanssa vuonna 1973 ja jälleen vuonna 1985.
– Silloin kävimme tuttavaperheen kanssa siellä. Meitä oli neljä aikuista ja viisi lasta asuntoautolla liikkeellä, Korvensyrjä kertoo.
Muutaman kerran hän on käynyt Tšekissä myös työmatkalla.
Suomesta Tšekkoslovakiaan päin matkustaminen oli huomattavasti helpompaa kuin toisin päin, eikä mitään matkustusrajoituksia ollut. Tšekkoslovakiassa ulkomaiset vieraat eivät kuitenkaan jääneet huomaamatta.
– Kerran kun Kalervo oli vieraillut meillä, mieheni kutsuttiin jälkikäteen kuulusteluihin siitä, mitä he olivat täällä tehneet, Nečasová muistelee.
Nähtävyyksiä ja saaristoa
Ensimmäisestä Nečasován Suomen vierailusta 50 vuotta sitten Nečasová ei muista paljoakaan, ei Korvensyrjäkään. Aikaa vietettiin Korvensyrjän kotikunnailla Harvaluodossa ja nähtävyyksiä kierrettiin Turussa ja lähiympäristössä.
Nečasová muistelee, että kokeilemassa oltaisiin käyty myös pienlentokonetta.
Tämänkertaisella vierailulla Nečasoválla oli mukanaan kaksi ystävätärtä. Aikaa vietettiin jälleen Harvaluodossa ja nähtävyyksiä kierreltiin. Tällä seudulla he viettivät kolme päivää, minkä jälkeen suuntasivat vielä Helsinkiin pariksi päiväksi.
– Turussa kävimme esimerkiksi Tuomiokirkossa ja linnassa ja Paimiossa parantolassa. Lisäksi teimme pienen saaristokierroksen veneellä. Harvaluodossa uitiin, mutta saunaan he eivät uskaltautuneet ”kun on sitä verenpainetta nykyään”, Korvensyrjä kertoo.
