Kirjeposti. Tuo jo lähes historian havinaan vaipunut asia tuo Pahimukselle mieleen lämpimiä muistoja. Miltä tuntuikaan avata postilaatikko ja löytää sieltä tutulla käsialalla kirjoitettu ja kauniilla postimerkeillä koristeltu kirjekuori. Kuoren paksuus enteili hyvää: ystävällä oli paljon uusia kuulumisia kerrottavana.
Pahimus ilahtui, kun luki lehdestä, että vielä on olemassa kirjekavereita! Olkoonkin sitten, että nykyteknologia on muuttanut perinteiset käsinkirjoitetut kirjeet pieneksi kirjekuoren kuvakkeeksi älypuhelimen näytölle. Eihän se samaa asiaa aja kuin sateen kastelemat mustetahrat hajustetulla paperilla, mutta ajatus kai on tärkein.
Vaan onko tässä taas kyseessä sellainen ”Jonnet ei muista” -sukupolvikokemus? Vieläkö kouluissa jaetaan ystäviä rapakon takaa ja etelän maista? Kun Pahimus oli nuori, oli jokaisella luokkakaverilla vähintään yksi kirjekaveri. Oli upeaa kirjoitella kaukaisiin maihin ja huomata, että samanlaisia lapsia sielläkin asui. Valtava maailma kutistui kirje kerrallaan.
Ole kuin Pahimus! Kerro kesäterveisesi kirjeellä ja unohda pikaviestit. Ei kesällä niin kiire voi olla.
